Muistoja atomipommikaupungista

Andrei Hvostov: Sillamäen kärsimysnäytelmä (Moreeni, 2011)

Millaista on kasvaa kaupungissa, joka on polkaistu pystyyn tyhjästä palvelemaan totalitaristisen valtion ydinaseteollisuutta? Historiattomassa paikassa, jossa kaikki ovat töissä samassa tehtaassa?

Virolainen toimittaja Andrei Hvostov kasvoi Sillamäessä, lähellä nykyistä Venäjän rajaa. Kaupunki perustettiin hyödyntämään alueen palavankiven varantoja, joista saatiin raaka-ainetta ydinaseisiin. Hvostovin geologiäiti päätyi kaupunkiin Länsi-Virosta, panostajana työskennellyt isä Siperiasta. Valtaosa alueen asukkaista oli venäläisiä.

Hvostov on kertonut kirjoittaneensa muistelmateoksensa auttaakseen poikaansa ymmärtämään sekä isän kasvuoloja että Viron menneisyyttä. Teos on jaoteltu teemoittain: lastentarha, koulu, seksi, televisio, viina ja niin edelleen. Jaottelu toimii hyvin.

Tykkäsin tästä kirjasta kuin hullu puurosta. Olen erittäin kiinnostunut sekä Viron että Neuvostoliiton historiasta. Viime aikoina olen harrastanut paljon kylmän sodan historiaa, olen katsonut netistä kaikki dokumentit, joita olen aiheesta löytänyt, viimeksi hyvän Stalinista kertovan ohjelmasarjan. Hvostovin kirja ei ole mitään kuivaa historiankirjoitusta, vaan hyvin henkilökohtainen sekä hauska. Se pursuaa riemastuttavaa hirteishuumoria. Historia tuodaan liki lukijaa lapsen ja nuoren pojan arkikokemusten kautta. Lasten kokemusmaailman valottajana Hvostov onkin todella taitava. Kuvaukset möyhivät omiakin muistoja: olin unohtanut lasten kauhujuttukulttuurin – hirveitä juttuja piti kertoa, vaikka sitten ei uskaltanut olla yksin kotona.

Monissa kohdin ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kuten Sillamäen asukkaiden ihmetellessä rantaan huuhtoutuneita suomalaisia ja ruotsalaisia maitotölkkejä. Lännessä oli hienommat roskatkin! Kirjassa on toki myös kamalia juttuja, alkaen Viron keskitysleireistä, mutta huumorin takia lukukokemus ei käy liian raskaaksi.

Hvostovin haastattelu löytyy täältä.

Granta, uuden kirjallisuuden areena 5 (Otava 2015)

Runoilija Ville Hytönen käsittelee Hvostovin kirjaa Granta-julkaisusarjan Venäjä-numerossa ja pörrää Hvostovin kuvaamilla tapahtumapaikoilla. Grantaa varten on suomennettu venäläiskirjailijoiden kiinnostavia tekstejä.

Anya von Bremzen: Mastering the Art of Soviet Cooking – A Memoir of Food and Longing (Doubleday 2013)

Lainasin tämän kirjan, koska luulin sitä neuvostoliittolaiseksi keittokirjaksi. Kirjan lopussa on muutama resepti, mutta valtaosin kirja on ruuan kautta avautuva muistelmateos. Von Bremzen on arvostettu yhdysvaltalainen ruokatoimittaja, joka muutti USAan siirtolaisena Brežnevin kaudella. Kirjassa hän kertoo omista ja äitinsä kokemuksista ruokamuistojen kautta, sekä käsittelee siirtolaisuutta ja sijattomuuden tunnetta. Kuten Hvostov, Von Bremzen on kasvanut maassa, jota ei enää ole olemassa. Vaikka hän palaisi Venäjälle, hän ei voi palata kotimaahansa. Kiehtova kirja! (Lisää täällä.)

Anya von Bremzen oli nuorena tyttönä lupaava pianisti. Lupaava pianisti oli myös Regina Spektor, joka muutti Neuvostoliitosta Yhdysvaltoihin samaten Brežnevin hallitessa. Spektor on levyttänyt aivan ihania versioita Bulat Okudžavan runoista.