Muistoja ojasta
Olin eilen katsomassa Kila Art -näyttelyä Westersin puutarhassa Kiilassa, Kemiönsaarella. Sanna Kananojan maalaukset olivat aika ihania – mökkiyhteys ei anna nyt laittaa kuvia blogiin, voit katsastaa taiteilijan töitä täältä, tai tietysti mieluiten näyttelyssä!
Tykkäsin teini-iässäkin viettää aikaa mökillä. 12–14-vuotiaana harrastin itsekseni öisiä luontoretkiä. Kolusin ojissa peltojen lomassa! Ojanpiennarten kasvusto oli ihmeellinen viidakko. Vaeltelin kesäkuun valoisissa öissä sinne tänne, ihailin kasveja ja öittiäisiä, yölinnut lauloivat. Välillä jopa nukuin telttavuoteella syreenimajassa, jotta saisin olla keskellä luontoa ja vihreyttä.
Päiväsaikaan menin mielelläni pikku sillalle, josta puuttui lankkuja. Alla oli savipohjainen oja. Kun menin vatsalleni sillalle makaamaan, saatoin tarkkailla savipohjan eliöitä vaikka kuinka pitkään.
Rakastin tuolloin John Masefieldin kirjaa Keskiyön kansaa. Keskiyöllä taiat heräävät henkiin ja portit satumaahan ovat auki!
