Mustan yökiitäjän mysteeri

Barbara Vine: The Chimney Sweeper’s Boy (Penguin Books, 1998)

Nappasin tämän pokkarin kirppikseltä vähän summamutikassa. Tiesin kyllä, että Barbara Vine on Ruth Rendellin salanimi, mutta en tiennyt, millaisia kirjoja “Barbara” on kirjoittanut. Rendellin dekkareista olen pitänyt, ja eräänlainen mysteeri on tämänkin romaanin ytimessä.

Gerald Candless on Britannian arvostetuimpia kirjailijoita. Hän asuu meren rannalla Devonissa vaimonsa Ursulan kanssa. Tyttäret Sarah ja Hope ovat jo aikuisia. Gerald on juuri saanut uuden romaanin valmiiksi, kun hän kuolee sydänkohtaukseen.

Kirjailijan perhe-elämä on ollut kieroutunutta. Vaimo Ursula on sysätty sivuosaan, isä on ominut lapset kokonaan itselleen. Ursula muistelee tapaamistaan Geraldin kanssa, romanssia ja häitä. Samaan aikaan Geraldin kustantaja lähestyy tyttäriä: kiinnostaisiko näitä kirjoittaa isästään muistelmateos? Sarah ottaa homman vastaan.

Kukaan perheessä ei tiedä mitään Geraldin lapsuudesta ja nuoruudesta. Hänen sukulaisensa eivät osallistuneet häihin, eikä heistä ole muutenkaan mitään havaintoa. Kun Sarah alkaa tutkia isän juuria, hänelle selviää, että oikea Gerald Candless kuoli lapsena. Kuka hänen isänsä siis oli? Miksi isä varasti toisen ihmisen identiteetin? Mitä hänelle oikein tapahtui?

Pidin tästä romaanista paljon. Teemat ovat kiehtovia: kaikki luulevat Geraldin luoneen romaaniensa maailman mielikuvituksen voimalla, kun hän tosiasiassa kertoi omista kokemuksistaan. Kirjailijan oikea elämä sen sijaan oli sepitettä. Tällaisen kirjailijan olen tuntenut itsekin. Romaaneissaan hän pysyi totuudessa, mutta oli oikeassa elämässä patologinen valehtelija, mikä tuli läheisille järkytyksenä. Vine käsittelee myös kirjailijan vastuuta: käsiteltyään nuoruuden kokemukset, Gerald alkaa kirjoittaa omasta avioelämästään. Romaanien kautta Ursulalle selviää, mitä mies hänestä ajattelee. Ursulaa ja hänen äitiään Gerald kuvaa äärimmäisen julmasti, tyttäriään taas ihannoiden.

Romaanin henkilöhahmot on kuvattu erinomaisesti. Gerald luo tyttäriensä kanssa jonkinlaisen kolmen hengen kuplan. He palvovat ja rakastavat toisiaan, mutta kohtelevat muita julmalla ylenkatseella, epäkohteliaasti. Isä on aina rohkaissut ja jumaloinut tyttäriään, ja heistä on kasvanut itsekeskeisiä snobeja. Sarahia järkyttää syvästi se, että isällä saattaakin olla rahvaanomainen tausta.

Mysteerin aukeamisen Vine rakentaa taitavasti, vaikka nyt ei olekaan kyse rikoksesta. Askel askeleelta lukija pääsee Sarahin kanssa lähemmäs ratkaisua. Kirjaa oli pakko lukea silmät sirrissä. Teemat ovat kiehtovia: identiteetti, muistot, kirjailijan oikeus ammentaa oikeasta elämästä, kirjallisuusmaailman teennäisyys, taiteilijoiden ylenkatse tavallisia ihmisiä kohtaan, homolakien historia Britanniassa.

Ainoa mikä jätti toivomisen varaa, oli romaanin lopetus. Koska kirja on paksu ja sanaisa, loppuratkaisu tuntui ehkä hieman “pieneltä”. Minulle se ei täysin motivoinut Geraldin nuoruuden dramaattisia ratkaisuja. Olin myös pettynyt siihen, että tyttäret eivät muuttuneet lainkaan. Hope oli romaanin lopulla vielä inhottavampi kuin alussa (muutos toki sekin), Sarah taas ei oikeasti joutunut tarkistamaan maailmankuvaansa. Olisin kaivannut tytärten suhteen joko jonkinlaista heräämistä isän luomasta psykoosista, tai romahdusta. Romaanin lopussa oleva, kursiivilla painettu hyvin pitkä romaanikatkelma oli rasittava muutoin mukaansatempaavassa kirjassa. Lopetus ja loppuratkaisu jättivät kaikenkaikkiaan vähän pettyneen olon.

Toisaalta kirjassa on kohtia, jotka saivat lähestulkoon ihon kananlihalle, kuten mustan yökiitäjän merkitys salaisuuden ratkeamisessa.

Hauska yksityiskohta, että Rendell on kirjoittanut salanimellä romaanin kirjailijasta, joka kirjoittaa salanimellä…