Nainen on makkara
Olen kerännyt mökille vuosien saatossa laatikollisen vintage-kaavoja, ja nyt olen skannaillut niitä Pinterestiin. Käytän kaavoja lähinnä antamaan inspiraatiota, sillä vanhoja kaavoja on hankala hyödyntää ompelussa.
Viime aikoina olen koettanut tehdä uutta rumista 90-luvun kirppisvaatteista ja olen tajunnut, miten paljon kädentie/kainalon kohta on muuttunut muodin mukaan. 1960–70-luvun kaavoissa vaate saattaa olla kainaloista todella kireä. “Ei me silloin kuroteltu ylähyllylle”, eräs sukulaiseni totesi. Lasten ollessa pieniä, ratasiässä, tein 60-luvun kaavalla unkarilaispuseron tyylisen kesäpaidan, joka näytti piirroksessa mukavalta. Kädentiet olivat kuitenkin niin niukat, etten saanut käsiä eteenpäin, jotta olisin voinut työntää lastenrattaita! Tämä ongelma on usein vintage-vaatteissakin. Jos vaate on vielä jotakin autenttista tekokuitua, siihen on usein pinttynyt vuosikymmenten hiki.
1970-luvun loppupuolella kädentiet laajenivat sitten todella paljon. Kimono- ja lepakkohihat tulivat muotiin, ja väljyyden ihanne siirtyi myös normaaleihin hihoihin. Kun yrittää muodistaa 1980–90-luvun puseroita tai vaikkapa kukkamekkoja, ongelmana on se, että kädentie on tuplasti isompi kuin mihin nykyään ollaan totuttu. Jos hihasta haluaa käsivarren kohdalta nykyaikaisemman, aukko pitäisi jotenkin pystyä kuromaan umpeen.
Suurin ongelma vintagevaatteissa ja -kaavoissa on varmasti vyötärö. Ennen vanhaan naisilla oli vyötärö ja nykyään ei. On sanottu, että nykynaisten vartalo edustaa tyyppiä makkara. Hoikilla, urheilullisillakin naisilla vartalo on suora pötkylä, jossa vyötärö ei erotu. Tähän on esitetty erilaisia syitä: ympäristön kemikaalit, istumatyö, parempi/epäterveellisempi ravinto, erilainen liikunta, hormonit. Toki ennenaikaan käytettiin korsetteja ja muotoilevia vyötäröliivejä, mutta vanhanajan bikini- ja alastonkuvista näkee, että naisilla oli ilkosillaankin kapeampi vyötärö kuin nykyään. Tiedän, että omalla kohdallani suoraan muotoon vaikuttaa perinnöllinen taipumus kerätä sisäelinrasvaa (yök). Uskoisin, että vyötäröttömyyteen vaikuttaa myös se, että monilla nykynaisilla näyttää olevan heikot selkälihakset. Mummoni oli terveyssisar ja puhui aina “lihaskorsetin” tärkeydestä. Olisinpa kuunnellut nuorena, mitä mummo sanoi!
Vintage-vaatteissa vyötärö on kapea, sen sijaan rinnoille on usein varattu liikaakin tilaa. En tiedä, käytettiinkö ennen topattuja rintaliivejä, vai oliko naisilla runsaampi povi. Joidenkin teorioiden mukaan saasteet ja kemikaalit vaikuttavat ihmisen hormonituotantoon niin, että naisista on tulossa maksuliinisempia ja miehet saavat naismaisia piirteitä – tähän vaikuttavat kuulemma esimerkiksi vesistöissä olevat ehkäisypillerien jäämät. Toki on hienoa, että (myös) naisissa arvostetaan nykyään liikunallisuutta ja voimaa, vaikka välillä tuntuukin, että olisi helpompaa ahtaa itsensä korsettiin kuin käydä salilla!
Tärkeintä on totta kai olla terve, eikä se, meneekö 1950-luvun unelmamekko päälle.
Lisää kaavoja täällä.