Naiset viinin vankeina

Ira Koivu: Vapaa viinistä – miten elämä muuttuu, kun pistää korkin kiinni (Viisas elämä, 2016)

Suomalaiset naiset juovat enemmän kuin koskaan ennen. Sivistyneestä viininjuonnista on tullut osa jokapäiväistä elämää, enää ei riitä perjantaipullo. Arkiateriallekin kuuluu viini, äidit ottavat huikat saatuaan lapset nukkumaan, bileet eivät ole mitään ilman viiniä, tyttöjen illassa tyhjenee pullo jos toinenkin.

Toimittaja Ira Koivu väsyi viininhuuruiseen elämään ja päätti lopettaa. Tässä kirjassa hän kertoo kokemuksistaan. Mukana on myös neljän muun lopettaneen naisen haastattelut. Aihepiiri selvästi kiinnostaa, sillä jouduin odottamaan teosta kirjastosta kuukausikaupalla.

Koivun ote on napakka, hän ravistelee nykynaisia tarkastelemaan suhdettaan alkoholiin. Omakohtaisuuden ansiosta teksti ei ole saarnaavaa. Koivulla on hyviä huomioita. Naiset ovat tottuneet jo nuorina aikuisina istumaan baareissa, bailaamaan alkoholin avulla ja litkimään viiniä illanistujaisissa, joten tavasta on vaikea luopua äitinäkään. Äidit jätetään Suomessa aika yksin. Ei ihme, että moni rentoutuu viinilasillisen ääressä saatuaan lapset nukkumaan ja päivän työt tehtyä. Toleranssin kasvaessa alkaa mennä enemmänkin. Samalla äidin juominen on tietenkin ihan eri lailla paheksuttavaa kuin isän.

Kirjaa on suunnattu naisille, jotka käyttävät alkoholia muka sivistyneesti ja median luomien mielikuvien mukaisesti, mutta ovat silti huolissaan alkoholinkäytöstään. Äiti juo viiniä illalla, unen laatu huonontuu, hän on lyhytpinnainen ja väsynyt, olo on turvonnut ja paino nousee, mikä nakertaa itsetuntoa.

Koivu kritisoi aiheellisesti kuvaa, jonka media rakentaa viinin ympärille. Mainoksissa luodaan ihania mielikuvia: hoikat, terveet naiset nauravat takaa valaistut valkoviinilasit käsissään, on hauskaa ja rentoa, aurinkokin paistaa. Tv-sarjoissa muodikkaat naiset kokoontuvat viinibaariin tukemaan toisiaan. Suomalainen juomakulttuuri ei tunnetusti salli normista poikkeamista. Jos juo baarissa appelsiinimehua, pilaa kaikkien illan. Joku voi jopa suuttua.

Kirja on tärkeä. Ainoa miinus tulee siitä, että kokemuskertomuksissa lopettaminen tuntuu käyvän aika vaivattomasti. Monellahan lopettaminen vaatii vuosien taistelun ja repsahduksia voi tulla useita, joskus antabus-lääkityskin on tarpeen. Toisinaan taas terapia voi olla hyödyllistä. Moni lääkitsee alkoholilla huonoa itsetuntoa, ujoutta, kelpaamattomuuden tunteita, hylätyksi tulemisen pelkoa ja jopa masennusta. Silloin voi olla tarpeellista käydä asioita läpi terapiassa.

Kauneus ja terveys -lehdessä (4/2017) sattui silmään muusikko Björn Suomivuoren haastattelu alkoholismista. Hänen kokemuksensa taitaa vastata monen suomalaisen introvertin tarinaa:

(Haastattelu Anna Kauhala)