Natsien jäljillä
Berliinissä historia tuntui olevan läsnä kaikkialla. Käynti elokuvamuseossa muistutti, miten moni saksalainen elokuvantekijä joutui pakenemaan Hollywoodiin. Saksan taide-elämä ei koskaan saavuttanut toista maailmansotaa edeltävää jännittävää tasoa. Oikeistolaiset voimat onnistuivat jotakuinkin tuhoamaan vireän kehityksen taiteessa sekä intellektuaaliset virtaukset. Aivovuoto oli merkkittävä ja tietysti keskitysleireissä tuhottiin lahjakkaita ihmisiä, joilla olisi myöhemmin voinut olla vahva merkitys saksalaiselle kulttuurille – vain siksi, että he olivat väärää ”rotua” tai muutoin vääränlaisia.
Minua on tosin aina hiertänyt se, että joku nostetaan poikkeusyksilöksi: jossakin elokuvassa keskitysleirivanki selviää, koska hän on poikkeuksellisen lahjakas pianisti. Ihmisten asettaminen tärkeysjärjestykseen on typerää. On yhtälailla tragedia, että keskitysleireillä kuoli ihan tavallisia ihmisiä, jotka eivät olleet mitenkään poikkeuksellisia. Sekin on traagista, jos varkaita, murhaajia tai muuten “kelvottomia” ihmisiä kidutetaan ja murhataan vain heidän syntyperänsä perusteella.
Suomalaisissa äärioikeistolaisissa avautumisissa on kiinnostavaa se, että natsiksi leimaamista pidetään edelleen kielteisenä asiana. Lontoossa oli tässä kuussa uusnatsien tapaaminen ja osallistujat olivat ylpeitä siitä, että ovat natseja. Suomessa oikeistolaiset kuitenkin loukkaantuvat, jos joku puolella sanaa viittaa siihen, että heidän mielipiteistään tulevat natsit mieleen.
Natsithan eivät teurastaneet vain juutalaisia, vaikka keskitysleirien uhrit olivat enimmäkseen heitä. Vaino kohdistui yhtä lailla seksuaalisiin vähemmistöihin, vammaisiin, mielisairaisiin, muuten vain heikkoihin, kommunisteihin, vastarintaliikkeen jäseniin, romaneihin ja muihin, jotka eivät sattuneet natsihallintoa miellyttämään. Juutalaismuseossa kerrottiin nuoresta luterilaisesta naisesta, jonka isovanhemmista toinen oli juutalainen. Tyttö siis päätyi keskitysleiriin.
Muualla maailmassa äärioikeistolaiset ovat jo pitkään esittäneet teorioita, että keskitysleirejä ei koskaan ollutkaan, tai niissä tapahtuneita kauhutekoja on liioiteltu. Olen odottanut, koska tietyn suomalaispuolueen aktiivit rupeavat väittämään samaa. Liittoutuneethan ennakoivat tämän jo silloin, kun leirit vapautettiin: monilla paikkakunnilla lähiseutujen asukkaat pakotettiin katsomaan, millaista leireillä oli. Esimerkiksi Ilse Kochin ihmisen ihosta tehdyt lampunvarjostimet ja ihosta leikattujen tatuointien kokoelma oli näytteillä.
Juuri ennen matkaa törmäsin netissä kiinnostavaan haastatteluun: Jennifer Teege on puoliksi tummaihoinen saksalainen nainen, joka adoptoitiin, kun hän oli vauva. Vasta aikuisena Teegelle selvisi, että hänen isoisänsä oli pahamainen natsi Amon Goeth, joka nähdään myös elokuvassa Schindlerin lista.
Viime päivien poliittisessa keskustelussa pelottavalta ei tunnu se, mitä yksittäinen kansanedustaja kirjoittaa somessa, vaan se, että jossain ovat lukemattomat häntä kannattaneet kansalaiset, joilla on mahdollisesti vielä raaempia mielipiteitä. Nyt halutaan siivota pois kyseinen kansanedustaja, kun ongelma ovat oikeasti ne kansalaiset, jotka häntä kannattavat täydestä sydämestään. Tuntuu, ettei ketään kiinnosta miettiä, miksi he ovat äärimmäiset asenteensa omaksuneet.