Natsit ihanissa mekoissa

[Kuvat eivät suostu tänään latautumaan]

Jane Thynne: Winter Garden (Simon & Schuster, 2014)

Lukiessani netistä Hitlerin “morsiankouluista”, joissa koulittiin vaimoja SS-upseereille, törmäsin kirjailija Jane Thynneen. Thynne on kirjoittanut sarjan romaaneja, joissa näyttelijätär, vakooja ja harrastelijaetsivä Clara Vine selvittää erilaisia mysteerejä 1930-luvun Saksassa. Lainasin tämän kirjan, koska tuumasin, että saisin mukaansatempaavan mysteerin myötä lisää tietoa morsiankouluista.

Thynne on selkeästi tehnyt valtavasti taustatutkimusta. Tiedonjyviä tulee vähän liikaakin – kirjailija ei ilmeisesti oleta lukijan tietävän yhtään mitään natsi-Saksan historiasta tai 1930-luvusta. Koltut, korut, kampaukset ja teeserviisit kuvataan tarkkaan. Kirjailija ei voi esimerkiksi vain sanoa, että Clara juo kahvia, vaan hänen pitää jaaritella siitä, miten kahvi on kallistunut, sitä jatketaan sikurilla ja Clara käy siinä ja tässä kahvipuodissa ostamassa erinomaista Melitta-kahvia.

Kirja jäi minulta kesken, koska sen kepeä sävy alkoi vaivata. Tänä talvena olen katsonut netistä paljon natsi-Saksasta kertovia dokumentteja. Niissä esitellyt kauheudet edustavat niin äärimmäistä pahuutta, että romaania lukiessa tuntui jotenkin väärältä sijoittaa kevyt hömppäkirja samaan aikakauteen.

Opiskellessani Kentin yliopistossa tein joitakin esseitä holokaustin muistamisesta, muistomerkeistä ja museoista. Yksi essee käsitteli holokaustielokuvia. Olen edelleen samaa mieltä itseni kanssa siitä, että holokaustin käsitteleminen elokuvan keinoin on ristiriitaista. Elokuvakerrontaan kuuluu katharsiksen kokemus, se että sankari päätyy vastoinkäymisten kautta voittoon ja vaikeudet jalostavat. Mutta holokaustin kaltainen äärimmäinen pahuus ja kärsimys ei jalosta yhtään ketään. En pidä siitäkään, että keskitysleirielokuvissa on melkein aina rakkaustarina. Se tuo usein häiritsevän siirappisen sävyn kokonaisuuteen. En myöskään jaksa tarinoita ihmisistä, jotka säilyttivät poikkeuksellisen hyvyytensä kärsimysten keskellä. Tai kertomuksia lapsista, jotka selvisivät keskitysleiriltä iloisina, koska lapset nyt vaan ovat niin sitkeitä. Kuuluisa kuva Tereska piirtää kotinsa kyseenalaistaa nämä myytit tehokkaasti.

Kansallissosialismiin rinnastuvat asenteet tuntuvat olevan palaamassa, senkin takia tätä romaania oli epämukava lukea. Kepeä viihdekirjatyyli ei vain sovi miljööseen. Goodreadsissa Winter Gardenia kehutaan tosi jännittäväksi, joten ehkä olen vain liian tiukkapipoinen.

Romaanissa on yhtenä henkilöhahmona Magda Goebbels, kiehtova ja ristiriitainen hahmo. Saksalainen Meike Ziervogel on kirjoittanut romaanin Magdasta. Joulusiivouksen ohessa kuuntelin BBC:ltä kiinnostavan ohjelman, jossa kirjailija on mukana, samoin Jane Thynne. Kuuntelin myös Wendy Lowerin luennon kirjastaan Hitlerin raivottaret – kiehtova!