Oikea synnytys

Aamulla tuli vastaan tämä kuva. Se herätti melkein fyysisiä muistoja. Ensimmäinen lapseni syntyi keisarileikkauksella kaksitoista vuotta sitten. Tuolloin lehdissä kirjoiteltiin, että filmitähdet “tilaavat” keisarileikkauksia päästäkseen helpommalla. Itse ajattelin, pöhkönä ensikertalaisena, että totta kai synnytän alateitse, mutta jouduinkin kiireelliseen sektioon. Se oli valtava pettymys – mikä oli todella tyhmää, koska leikkaus pelasti luultavasti sekä lapsen että äidin hengen! Leikkaushaava tulehtui ja oli hirveän kipeä pitkään. Leikkaus ei todellakaan ollut helppo vaihtoehto.

Tuolloin, 2000-luvun alussa, luonnollinen äitiys oli kovassa huudossa. Mieluiten olisi toki pitänyt synnyttää kotona ja vähintääkin ilman kivunlievistystä. Eräs äiti tokaisi minulle että “ai sä et synnyttänytkään oikeasti“. Itkuhan siinä pääsi. Toiset valistivat, miten lapsen vastustuskyvystä tulee paljon parempi, jos hän “saa” syntyä alateitse.

Vaikea kuvitella mitään niin typerää kuin keisarileikkauksen ylenkatsominen. Jos ei omalle kohdalle satu komplikaatioita, on aika tylyä halveksia sitä, että joku on saanut vauvan leikkauksen avulla. Nykyään osaan jo olla kiitollinen siitä, että Suomessa on erinomaiset lääkärit, jotka tietävät, milloin synnyttäjä pitää kiidättää leikkaussaliin.