Onnen kannoilla

Tommi Melender: Onnellisuudesta (WSOY, 2016)

[Kustantajan arvostelukappale]

Kirjailija Tommi Melenderin esseekokoelma on osittain omakohtainen teos, joka käsittelee sekä onnellisuutta että kirjoittajalle tärkeitä asioita, kuten kirjallisuutta ja jalkapalloa. Samalla perehdytään kirjailijan ammatin järjettömyyteen, erilaisiin lukukokemuksiin ja miehisyyden vaatimuksiin. Onnellisuudesta ei ole onnellisuusopas, mutta ei myöskään anti-onnellisuuskirja.

Teoksen alussa Melender käsittelee kriittisesti nykyajan onnellisuusmaniaa. Melankoliasta ja alakulosta on tullut melkeinpä sairauksia, työelämässä pärjää kun on pirteä ja sosiaalinen, onnellisuuden vaatimuksia satelee kaikkialta ja ajatusta onnellisuudesta pysyvänä olotilana heilutellaan täkynä. Kuitenkin lukemattomat luovat ihmiset ovat poteneet melankoliaa.

Vaikka kirjailija suhtautuu onnellisuusoppeihin skeptisesti, sävy on lämmin. Takakannen lupaus tunnustuksellisuudesta on vähän hassu, koska kirjan omakohtaiset kokemukset, kuten häpeän tunne puutyötunnilla, ovat aika yleisiä, toki koskettavia silti.

Melender kirjoittaa aika pitkään kirjailijan ammatin ahdistavuudesta ja haasteista – mietin lukiessa, kiinnostaakohan aihe muita kuin kirjailijoita? Sitä pitäisi tietysti kysyä lukijalta, joka ei ole kirjailija. Knausgårdia käsittelevä pätkä oli kiinnostava, vaikken ole kirjailijan teoksia avannutkaan. Penkkiurheilukin on minulle vieras juttu, mutta Melender kirjoittaa siitä mukaansatempaavasti.

Lukukokemus tuntui mukavan turvalliselta ja lämpimältä, kuin olisi kuunnellut viinilasillisen ääressä puhuvaa viisasta ystävää.