Painajaisia museossa

Jokin aika sitten törmäsin netissä sattumalta Jan Tooropin (1858–1928) maalauksiin. Niiden omaperäinen painajaistunnelma pysäytti. Tuntui huikealta, että joku on maalannut niin omaperäisiä teoksia 1800-luvun lopulla.

Berliinissä on sattumalta tänä keväänä Tooropin näyttely. Se on Bröhan-museossa, jossa kannattaa käydä muutenkin, mikäli jugend-tyyli kiehtoo. Museon vakiokokoelmaan kuuluu ihania jugend-huonekaluja ja astioita.

Tooropin näyttely on häkellyttävä monessakin mielessä. Olin nähnyt vain taiteilijan fantasiamaalauksia. Uransa aikana Toorop risteili tyylistä toiseen: hän maalasi hollantilaisen ja symbolistisen realismin tyyliin, pariinkin otteeseen hänellä oli pointillistinen kausi. Teosten värimaailma muuttui heleästä hyvin tummaksi, siitä heleään pointillismiin, pastellisävyiseen realismiin ja loppukauden uskonnollisissa töissä taas synkkiin sävyihin ja tukkoiseen pintaan.

Taiteilijan omakuva

Sekin yllätti, että Toorop maalasi erikoisimmat teoksensa aika alkuvaiheessa uraansa. Tuntuu, että yleensä tuon ajan taiteilijat aloittivat realismilla ja löysivät oman tyylinsä kypsyessään.

Tooropin fantasiamaalaukset ovat hämmentäviä. Hän käyttää aaltoilevaa jugend-viivaa luomaan painajaismaisia näkyjä. Taiteilija loi itse oman kuvakielen, jossa kaikki yksityiskohdat symboloivat jotain. Katsojan silmissä teoksissa yhdistyvät erilaiset myytit ja yksityiset näyt synkäksi ja jopa ahdistavaksi kokonaisuudeksi, jossa on kuitenkin sadunomaisuutta.

Ahdistavuutta lisäävät oudot, venytetyt prepuberteettiset hahmot, jotka näyttävät nälkiintyneiltä. Fantasiamaalaukset ovat täynnä tavaraa, tiheitä, ryteikköisiä. Tooropin viivasta tulee mieleen Carl Larsson ja Alphonse Mucha, mikä vain korostaa outouden tunnelmaa. Miten kaukana fantasiamaalaukset ovatkaan Larssonin ja Muchan aurinkoisista teoksista! Maalaukset ovat tylyjä ja samaa tylyyttä on Tooropin kirjankansissa sekä julisteissa. Ihmishahmot ovat kyllä jugend-tyylisiä, mutta myös jäykkiä ja kulmikkaita.

Fantasiamaalaukset olivat vain yksi vaihe taiteilijan tuotannossa. Niiden jälkeen hän siirtyi heleään pointillismiin ja dramaattiseen realismiin, pastellisävyihin ja valoon. Jäi mietittymään, mikä taiteilijan sisimmässä sai luomaan hurjia, painajaismaisia näkyjä. Näyttely oli erittäin kiehtova, paikoin varsin kummallinen.

Kuvat Bröhan-Museum