Pakarat kaakkoon

Lähetän lähes joka päivä kortteja tai kirjeitä. Olen aina innoissani, kun uudet postimerkit julkaistaan. Nykyisistä suosikkini on ehkä Finnjet, vaikka Jansson-merkitkin ovat ihania. Niissä on elämäniloa! Viime vuosien suosikkini on ollu Laura Laineen kuvittama muotimerkki, johon kotimaiset suunnittelijat piirsivät tuotteitaan. Muotimerkit olisivat mielestäni saaneet olla ikimerkkejä! Eräs ystäväni kehysti muotiarkin seinälle, mitä en ihmettele yhtään.

Viime viikkojen aikana on alkanut tuntua, että olen kai ainoa vertaisryhmässäni, joka ei pidä Tom of Finland -merkeistä. Pidän kyllä Touko Laaksosen taiteesta. Pari vuotta sitten näin hänen näyttelynsä Logomossa ja häkellyin hänen taidoistaan. Henkilöiden ruumiinmuodot olivat lähestulkoon kolmiulotteisia, vaikka ne oli piirretty pelkällä lyijykynällä. (Vaikutelma ei täysin välity painotuotteista.)

Lattarimusiikin riemua yhdysvaltalaisessa merkissä.

En ylipäätään pidä taiteesta postimerkeistä. Harvoin ostan merkkejä, joissa on maalauksia, sillä tuntuu typerältä, että ne kutistetaan lilliputtikokoon ja vielä läntätään tekstiä ja numeroita päälle. Laaksosen sarjakuvamainen tyyli toimii siihen nähden merkeissä hyvin. Merkin pakarat on piirretty upeasti, mutten silti halua postikorttiini takapuolen kuvaa. Enkä voi sietää sitä, että toisessa merkissä on savuke. Laaksosen tuotannosta olisi varmasti löytynyt paljon teoksia vailla tupakkaa. Tupakka ei kuulu postimerkkiin, kuten tässä nähdään:

Tom of Finland -merkit ärsyttävät minua eniten siksi, että motivaationa on luultavasti ollut vain provokaatio, niin kuin vähän kaikessa nykyään on. Reaktiot olisi voinut ennustaa etukäteen ilman kristallipalloakin: vanhoilliset suivaantuvat, suvaitsevaiset käkättävät paheksujille ja Ulla Appelsin kirjoittaa aiheesta kolumnin (minkä arvasin jo kauan ennen kolumnin julkaisua).

Vanhat tsekkiläiset merkit ovat tosi suloisia!

Samoin kuin tasavertaisen avioliittolain kohdalla, tuntuu oudolta, että suvaitsevaiset heterot ryhtyvät seksuaalivähemmistön puolestapuhujiksi. Siis todellakin puhuvat näiden puolesta: seksuaalivähemmistöjen edustajat ovat olleet oudon hiljaa. Tuntuu että Tom of Finland -merkit vievät ajassa taaksepäin, 1980-luvun homokuvastoon, joka ei varmasti mitenkään universaalisti ilmennä 2010-luvun seksuaalivähemmistöjä, päinvastoin. Onko postimerkin vastaanottajilla tarpeeksi medialukutaitoa tämän tulkitsemiseen?

Miehet pussaavat – soittakaa poliisit!!

Lapsena keräsin monta vuotta postimerkkejä. Muistan monia ihania merkkejä. Esikoisenikin innostui päiväkoti-ikäisenä postimerkeistä, muttei sitten kuitenkaan jaksanut laittaa merkkejä kansion pikkuruisiin kalvotaskuihin. Olen onnellinen, ettei lapselleni jää muistoa postimerkistä, jossa on paljaat pakarat.

Tom of Finland -merkit ovat hienosti suunniteltuja. Laaksosen taide on ihailtavaa. Silti en aio ostaa merkkejä. Ne on julkaistu niin ilmiselvästi vain media-arvon takia, ärsytysmielessä. Olen kyllästynyt provoiluun!