Pakoon Pohjois-Koreasta

Hyeonseo Lee: Seitsemän nimen tyttö (Otava, 2015, suom. Jaana Iso-Markku)

Sähkökirja

Hyeonseo Lee kasvaa etuoikeutettuna Pohjois-Koreassa. Isä on töissä armeijassa ja kekseliäs äiti osaa sekä kiertää sääntöjä että pyörittää omaa salakuljetusbisnestä. Äidin liiketoimien takia tyttärellä on länsimaisia tavaroita ja hän oppii muutenkin pitämään itseään erityisenä.

Vain kapea joki erottaa perheen kodin Kiinasta. Eräänä päivänä 17-vuotias Hyeonseon päähän pälkähtää pistäytyä katsomassa Kiinassa asuvia sukulaisia. Hän ylittää joen ja löytää sukulaiset, mutta takaisin tuleminen ei olekaan yhtä yksinkertaista. Toisaalta Kiinaan jäämisessäkin on riskinsä, sillä maa jahtaa loikkareita innokkaasti palauttaakseen nämä kotikonnuille, missä odottaa loppuelämän mittainen kakku vankileirillä.

Hyeonseo etsii omaa paikkaansa kymmenen vuotta. Aikaan mahtuu monia läheltä piti -tilanteita, karkumatkoja ja työpaikkoja.

Vaikka harrastan Pohjois-Koreaa (hupinsa kullakin), en ollut kuullutkaan tästä kirjasta. Poikani piti lukea kirja koulua varten, ja päätin lukaista sen itsekin. Teos on sisällöltään siedettävämpi kuin moni muu kauhuvaltion oloista kertova opus. Vankileirit eivät tule lähelle ja nälänhädän aikaankin perhe herkuttelee lihalla, kiitos äidin verkostojen.

Oikeastaan kirja kuvaa enemmän pakolaisuutta kuin Pohjois-Koreaa. Hyeonseo ei tunne Pohjois-Korean ulkopuolelta kuin isänsä sukulaiset, joiden luona ensin asuu. Tyttö haluaa kuitenkin olla itsenäinen ja lähtee sukulaisten hoivista omille teilleen. Hän ei voi kertoa kenellekään olevansa Pohjois-Koreasta, koska hänet voitaisiin ilmiantaa loikkarien etsijöille. Ilman henkilöpapereita on vaikea saada töitä. Nimeä Hyeonseo vaihtaa lukuisia kertoja, jottei jäisi kiinni.

Kirja on tosi jännittävä, mutta herätti minussa ristiriitaisia tuntemuksia. Hyeonseo on toisaalta tosi fiksu: hän on kielitaitoinen, nokkela ja kekseliäs, saa hyvän työpaikan tulkkina sekä hyvän toimeentulon. Toisaalta hänen toilailunsa ovat välillä turhauttavan järjettömiä: yrittäessään saada äitinsä Kiinaan hän maksaa kerta toisen jälkeen ihmissalakuljettajille, jotka huijaavat häntä. Hyeonseo onnistuu itse pääsemään melko helposti Etelä-Koreaan nokkeluutensa ansiosta, mutta yrittäessään saada äitiään ja veljeään maahan hän kehittelee erikoisen suunnitelman, joka johtaa Laosin viidakoihin ja menee ensin pieleen.

Kirja oli kiinnostava, mutta minua jäi kiehtomaan kirjoittajan äiti. Äiti vaikutti kirjan perusteella todelliselta teräsmuorilta, joka keksi keinot kaikkiin tilanteisiin, selvisi vastoinkäymisistä ja onnistui itse luomaan perheelleen hyvän toimeentulon, vaikka perhe eli tyrannivaltiossa. Toivottavasti Hyeonseo Lee kirjoittaa joskus äitinsä elämäkerran!