Pitsejä ja röyhelöitä

Kirsi Etula ja Sunna Valkeapää-Ikola, valokuvat Krista Keltanen: Mekkotehdas aikuisille (WSOY, 2015)

[Kustantajan arvostelukappale]

On hienoa, että Suomessa julkaistaan paljon käsityökirjoja, eikä panosteta vain käännöskirjoihin. Pikkutyttöjen Mekkotehdas on ollut supersuosittu, kirjaa on myyty ulkomaillekin. Mekkotehdas aikuisille on kirjana aivan yli-ihana: kirja on täynnä suloisia valokuvia, kesäistä fiilistä ja makoisia reseptejä. Valokuvat ovat upeita ja mallit melko tavallisia naisia – yksi isoäitikin on otettu mukaan. Kirja käy siis myös selailuun ja fiilistelyyn.

Ompelukirjojen suhteen ongelma on, kansainvälisestikin, se että aloittelijoille kirjoja on pilvin pimein, hyvin pitkälle edistyneille löytyy ammattilaistason teoksia, mutta siinä välissä ei ole melkein mitään. Olen ompelijana melko edistynyt, mutten ammattilaistasoa. En ole oikeastaan löytänyt yhtäkään vaateompelukirjaa, joka vastaisi tarpeitani, joten enimmäkseen suunnittelen mallit ja kaavat itse – joskus olisi kiva ottaa kaavoja ja idiksiä kirjoista!

Mekkotehdas-kirjassakin yksi ongelma on ikävästi ilmaistuna navettatakki-ilmiö, joka on vaateompelukirjoissa yleinen. Kun halutaan, että aloittelijakin onnistuu, vaatteet kaavoitetaan hyvin väljiksi. Useimmissa kirjan malleissa on empire-tyylinen vyötärö. Olen leveäharteinen ja suhteellisen suora, joten esimerkiksi yllä oleva Lempi-mekko näyttäisi päälläni kamalalta. Kun vaate ei seuraa vartalon linjoja, eikä ole mitenkään tyköistuva, aloittelijan on tietysti helpompi saada onnistumisen elämyksiä. Tässähän ei ole mitään vikaa – paitsi että valtaosa ompelukirjoista on tehty tällä asenteella.

Lilja on kirjan harvoja jossain määrin tyköistuvia malleja.

Kokeilin kirjasta Hilma-mekkoa. En tiedä, onko malli kertakaikkiaan väärä vartalolleni. Ennen aloittamista panin merkille, että mekko näyttää kirjan kuvassakin istuvan kainaloista aika huonosti. Eli kainalot vetävät kangasta olkalinjasta alaspäin ja mytyksi kainaloon. Yritin kiertää ongelman käyttämällä ohutta, joustavaa trikoota, mutta se ei auttanut. En tiedä teinkö liian pienellä kaavalla, vai olenko liian harteikas tällaiseen malliin.

Kaula-aukko on todella kauniin muotoinen, mutta kangasmytty kainaloissa häiritsee. Olisin myös toivonut selkeämpiä kangassuosituksia. Kokeilemaani malliin (Hilma B) suositeltiin trikoota tai collegea. Trikoota on kuitenkin vaikka mitä lajeja ja paksuuksia. College-suositus kuulostaa oudolta: jos mekon tekisi collegesta, käsivarsia tuskin saisi enää kylkiin kiinni kainalomyttyjen takia.

Ihmettelen myös jatkuvasti sitä, että käsityölehdissäkin kaavoitetaan mekkoihin kaula-aukot ilman muotolaskoksia.  Tällöin kaula-aukko jää pömpöttämään, varsinkin jos käytetään kovahkoa puuvillaa, kuten Mekkotehtaan joissain malleissa. Koska istumme nykyään paljon tietokoneella, useimmilla naisilla tuntuu olevan pysyvästi eteenpäin kaartuneet hartiat. Sen takia ilman muotolaskoksia tehty kaula-aukko jää helposti pömpöttämään.

Toinen suomalaisnaisten yleinen ongelma on notkoselkä. Notkoselän aiheuttamat ongelmat ompelussa saadaan tietysti väistettyä navettatakkimallisilla malleilla.

Toivomukseni käsityökirjojen tekijöille on, että joku tekisi kirjan, jossa on istuvia malleja ja jossa käsiteltäisiin myös ongelmia, joita istuvuuteen voi liittyä. Kun katsoo valmisvaatteitakin ihmisten päällä, tuntuu, etteivät naiset enää oikein ymmärrä, miten vaatteen kuuluisi istua. Pienillä muutoksilla valmisvaatteestakin saa paremmin istuvan, ja se esimerkiksi parantaa ryhtiä.

Ommellessa olen katsonut hauskaa brittiläistä tosi-tv-sarjaa, nimittäin ompelu-tosi-tv:tä! The Great British Sewing Bee on kilpailu, jossa kotiompelijat saavat erilaisia haasteita ja ammattilaiset tuomaroivat lopputuloksen. Seassa tulee kiinnostavaa tietoa vaatetuksen historiasta. Sarja on mukavan hidastempoinen, osallistujat ovat sympaattisia ja sarjasta oppii paljon uutta. Suosittelen kaikille ompelun harrastajille!