Rahaa ja sarjamurhaajia

Helsingin kirjamessut alkoivat eilen. Sain kunnian olla etunenässä, ensimmäinen esiintymiseni oli nimittäin kello 10, kun messut aukesivat! Onneksi yleisöä oli hyvin paikalla. Juttelimme Maria Björkin ja Timo Harakan kanssa teemasta raha ja kirjallisuus, liittyen Granta-kirjallisuuslehden rahateemaiseen numeroon. Oli kiinnostavaa!

Lempijuttujani messuilla on se, että divariosastot ovat lähekkäin. Vanhoja kirjoja on hauska katsella ja tuli jopa ostettua joululahjoja! Tarjolla oli paljon vanhoja Helsinki-kirjoja ja eräs divaristi kertoi, että menevät takuuvarmasti kaikki messujen aikana kaupaksi.

Milja Kaunisto ja Vera Vala

Olin kuuntelemassa ulkosuomalaisten kirjailijoiden paneelia. Osallistujina olivat Ranskassa asuva Milja Kaunisto, Italiassa asuva Vera Vala, Irlannissa asuva Markus Ahonen ja Islannissa asuva Maaria Päivinen. Kaunisto on asunut useaan otteeseen muuallakin ulkomailla, esimerkiksi Yhdysvalloissa, Päivinen taas asui aiemmin viisi vuotta Münchenissä.

Keskustelu oli kiinnostava. Markus Ahosen tarkkoja Helsinki-kuvauksia on kiitelty, vaikka hän kirjoittaa kirjansa irlantilaisessa pikkukaupungissa. Päivinen kertoi sijoittaneensa nyt ensimmäistä kertaa romaanin paikkaan jossa asuu, koska Islannissa on niin kaunista. Hän kertoili kiinnostavasti Islannin oloista. Muutos on kuulemma ollut melkoinen Müncheniin verrattuna, sieltä kun pääsi helposti matkustamaan. Islannissa on vireä taide-elämä, mutta ulkomaille ei lähdetä noin vain.

Maaria Päivinen kertoo uudesta romaanistaan Kellari.

Milja Kaunisto kirjoittaa tätä nykyä Ranskan historiasta. Romaaninsa hän suuntaa eritoten suomalaislukijoille. Ranskan historia on Kauniston mukaan värikästä ja kiehtovaa, mutta suomalaisessa koulussa siihen kajotaan vain vähän. Ranskalaisia Kauniston romaanit eivät kuulemma kiinnosta, koska heidän mielestään “Ranskan historiasta on jo sanottu kaikki”. Kaunisto asuu keskiaikaisessa pikkukylässä, jossa on neljä linnaa – siis keskellä historiaa!

Vera Vala kirjoittaa dekkarisarjaa, joka on aiemmin sijoittunut Roomaan ja Torinoon, nyt Milanoon. Hän kertoi, ettei edes antaisi kääntää dekkareitaan italiaksi. Suomeksi kirjoittaminen ja julkaiseminen takaavat suuremman taiteellisen vapauden. Yleisöä nauratti, kun Vala kertoi joutuvansa tekemään italialaisista rikostapauksista vähän värittömämpiä, jotta ne eivät tuntuisi suomalaislukijasta epäuskottavilta. Hän muistutti, että Italia ei ole vain ihana lomamaa: kuulemma maassa on eniten sarjamurhaajia heti Yhdysvaltojen jälkeen, ja sen vuoksi sarjamurhaajia myös tutkitaan paljon.

Vera Vala ja Markus Ahonen

Kiinnostavaa oli myös se, mitä kirjailijat kertoivat internetin vaikutuksesta arkeensa. Kuulemma äidinkieltä on helppo pitää yllä, kun voi olla yhteydessä suomalaisiin netin välityksellä. Facebookin kautta uudet ilmaisut ja muotisanat tulevat tutuiksi samantien. Ulkosuomalaisen kirjailijan ei tarvitse enää hermoilla siitä, että käyttää vanhentuneita ilmaisuja.