Rakkauden loikkari

 

Pia Pesonen: Maatuska (Teos, 2015)

[Kustantajan arvostelukappale]

Irina perkaa äitinsä kuolinpesää. Äiti loikkasi Neuvostoliitosta Suomeen 1968 mennäkseen naimisiin Irinan isän kanssa. Tarina äidin pakomatkasta kulkee lomittain nykyhetken kanssa. Irina kokee, ettei äiti ole paljoa välittänyt hänestä, mutta lukijalle äiti Tamara näyttäytyy päättäväisenä tahtonaisena. Ennen loikkaamistaan Tamara on varma, ettei jää kaipaamaan Neuvostoliitosta mitään, mutta toisin kävi: hänen kotinsa on täynnä maatuska-nukkeja sekä muuta venäläistä rekvisiittaa.

Irinan avioliitto on hajoamassa. Hän joutuu uupumuksen ja unihäiriöiden takia sairaslomalle. Uniklinikalla Irinaa hoitaa kiinnostava Aleksi. Välillä Irina karkaa ulkomaille rietastelemaan.

Juoni ei oikeastaan ole Maatuskassa oleellinen. Tärkeämmässä osassa on kieli ja henkilöiden sisäinen kokeminen. Kieli on rehevää, leikittelevää ja oivaltavaa – välillä tulivat mieleen Anja Kaurasen varhaiset teokset. Pia Pesosen kieli on omaperäistä, omaan makuuni välillä vähän liiankin erikoista. Vierastin erityisesti lyhyitä, hakkaavia lauseita, mutta se on makukysymys.

Välillä romaani ärsytti ja turhauttikin. Irina tuntuu tempoilevan omassa univajeisessa hypertilassaan pääsemättä eteen- tai taaksepäin. Tamaran osuus oli melkeinpä jännittävä ja oikeastaan kiinnostavampi. Yltäkylläinen elämä Suomessa ei ollutkaan onnen tae, sillä kukaan ei voi paeta menneisyyttään. Romaanin loppupuolella on yllättävä keikaus, joka valottaa Tamaran turhautumista.

Maatuskassa on väkevä tunnelma, ja kirja jäi pitkäksi aikaa pyörimään ajatuksiin. Tunnelmaan jäi kiinni ja eritoten Tamaran kohtalo mietitytti jälkeenpäin. Pesonen kuvaa oivaltavasti sitä, miten erilaiset maailmat Suomi ja Neuvostoliitto olivat. Irinan isä on sympaattinen, rauhallinen hahmo, joka tuo palan Neuvostoliittoa Suomeen. Irinan juuret ovat kadonneessa valtakunnassa.