Rakkaus ja ikävä
Kauppiasperheen tyttö Iida valmistuu opettajaksi ja saa paikan saarelta kaukana kotoa. Kunnollinen, mutta tylsä kosija Oskari saa jäädä. On hellekesä 1938, suvanto juuri ennen maailmanpaloa. Sattumalta Iida kohta pian saarelle tultuaan salaperäisen Eliaksen ja hullaantuu ensisilmäyksellä. Pian Elias ottaa kontaktia, mutta seuraako kohtaamisesta suuri romanssi?
Nykytasolla parikymppinen Viljami kamppailee yllätyksen kanssa: hänestä on tulossa isä. Sattumalta Viljami tutustuu Iidan sisareen Edlaan, joka on nyt yksinäinen vanhus.
Inka Nousiaisen uutuus Kirkkaat päivät ja ilta (Siltala, 2013) on herättänyt ihastusta ja saanut lukijoiden kyyneleetkin vuotamaan. Itse en ihastunut kirjaan varauksettomasti. Nousiainen on yksi suosikkikirjailijoistani, edellinen Arvaa ketä ajattelen(2007) oli kovasti mieleeni. Nousiaisen kieli on aina ollut kuulaan lyyristä ja hän tavoittaa herkästi sellaisia arjen pikku juttuja, jotka usein jäävät huomiotta.
Uutukaisessakin kieli on ihanaa, vaikka vierastinkin Nousiaisen tapaa käyttää sulkeita (makukysymys). Myönnän, että olen todella kriittinen historiallisen fiktion lukija – suhtaudun kriittisesti myös menneitä aikoja kuvaaviin elokuviin. Vaatteet ja muut yksityiskohdat saa kohdalleen, kun tekee tarpeeksi taustatyötä, mikä tietysti on sekin ihailtavaa. Tuntuu vain, että entisajan ihmisten sielunelämä on meille joiltakin osin täysin vierasta.
Nousiaisen romaanissa tämä näkyy siinä, miten vapaasti päähenkilö Iida käyttäytyy. Eletään aikaa ennen seksuaalista vapautumista, silti Iida antautuu varsin huolettomasti miehelle. 2000-luvun ihmisten on hyvin vaikea käsittää sitä riipivää häpeää ja salailua, joka seksuaalisuuteen liittyi ennen 1960-lukua. On todella vaikea uskoa, että ns. kunnon perheen tytär antautuisi tuntemattomalle miehelle tuosta vain, ilman minkäänlaista häpeää ja tunnontuskia. Luin vastikää kansanedustaja Sylvi-Kyllikki Kilven muistelmat. Hän oli nuori samoihin aikoihin kuin Iida. Ensimmäisen yhdynnän jälkeen hän eli puoli vuotta ahdingossa peläten raskautta – siitä huolimatta, että kuukautiset tulivat ajallaan.
Nousiainen tavoittaa hyvin Iidan arjen yksityiskohdat. Siltä osin ajankuva on erittäin uskottava. Tuntuu kuitenkin oudolta, että opettajatar on täysin irti ajan ideologisesta ja moraalisesta ajattelusta. Uskontoa romaanissa ei sivuta lainkaan, vaikka sillä on tuohon aikaan voimakas vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan. Opettajalta olisi vaadittu uskonnollisuutta ainakin viran puolesta. Myös isänmaallisuus oli voimakasta 1930-luvulla – Isänmaallinen kansanliike IKL perustettiin 1932. (Minulla on valokuva, jossa isoisäni poseeraa koulutoveriensa kanssa rehvakkaina luokkahuoneessa 1930-luvulla. Luokan seinällä on IKL:n banderolli.)
Voimakkain varaus minulla liittyi Eliaksen henkilöön. Hän ilmestyy tyhjästä, eikä hänestä loppujen lopuksikaan saada tietää muuta, kuin että hän on niin hurmaava, että kaksi naista hullaantuu hänestä saman tien. Totta kai Suomen suvessa tapahtuu sellaistakin, mutta minulle rakkaustarina, romaanin kantava voima, jäi etäiseksi. Iida on älykäs, eivätkä hänen kotiolonsa ole onnelliset. Tuntui epäuskottavalta, että hän riskeeraisi kaiken miehen takia. Elämä yksinhuoltajaäitinä ei ollut kovin ruusuista ennen Kela-aikakautta, kuten Helvi Hämäläisenromaanit ja muistelmat osoittavat.
Varauksistani huolimatta pidin kirjasta. Nousiainen onnistuu luomaan ihmeellisen, taianomaisen tunnelman sekä monia koskettavia hetkiä. Nuoren opettajan suhde oppilaisiinsa on kuvattu liikuttavasti, samoin Iidan ja Varpun ystävyys. Romaanissa on imua, joka sai valvomaan liian myöhään.
Miinusta kirja saa taitosta: tuntuu oudolta, että sota-aikaa sivuava teos on painettu niin pienellä pistekoolla ja tiheällä rivivälillä, etteivät vanhat ihmiset varmasti voi sitä lukea.