Resutytön muistelmat

Sirpa Tolonen: Ryysyprinsessat – lapsuus tsaarinajan Mikkelissä (Tammi, 1979)

Minusta on hauska lukea tavallisten ihmisten muistelmia. Tämän kirjan olen joskus napannut mukaan kirpputorilta. Sirpa Tolonen työskenteli aikuisena näyttelijänä, kirjassa hän kertoo lapsuudestaan Mikkelistä. Tolonen syntyi vuonna 1900.

Teoksessa kuvataan niukkaa, vähän ankeaakin elämää: kirjoittaja näki lapsena nälkää, kun leskiäidillä ei ollut tarpeeksi rahaa ruokaan. Välillä ei ollut juuri huonekalujakaan. Kirja on kuitenkin kirjoitettu hauskasti, kertojan lämpö välittyy sen sivuilta. Tolosen paras ystävä lapsena oli sisko Elli, joka oli poikamainen remupetteri. Sirpa eli Siiri taas oli vähän ujompi. Perheen köyhyys ei leikkiessä haittaa, nukkekotiin väsätään tyylikalusteet paperista ja leikkimökki koristellaan tupakkatehtaan mainoksilla. Tolonen kuvaa lapsen kokemusmaailmaa ja tunne-elämää eläytyvästi.

Mikkelissä vallitsee voimakas yhteisöllisyys. Tytöt saavat käydä vapaaoppilaina tunnettua Antellin koulua ja välillä he pääsevät varakkaiden, lapsettomien pariskuntien luo syömään – hyväntahtoinen pariskunta alkaa jopa syöttää Siirille kalanmaksaöljyä havaittuaan, miten aliravittu hän on. Naapurit ja kaupungin tunnetut hahmot kuvataan eläväisesti – tosin elävimmän kuvauksen saavat osakseen venäläisten asukkaiden pitopöydät, jotka ovat nälkäisille pikkutytöille taivas!

Tolonen kuvaa myös tarkkaan arkisia yksityiskohtia, joita ei välttämättä historiankirjoista löydy: oluttynnyrin tukiraudasta tulee rakas leikkikalu, vanne. Vaatteita, ruokia ja sisustuksia kuvaillaan tarkkaan. Suruakin on, pienen Ilmari-veljen sairastelu viiltää lukijan sydäntä. Kantava voima on rakastava, sinnikäs äiti.