Romahdus ja tuho

Eino Leino: Pankkiherroja (WSOY, 1914)

Antti Puuhaara on töissä helsinkiläisessä pankissa. Romaanin alussa vaimo jättää miehen ja vie lapset mennessään. Vaimon ystävätär rouva Soini on kääntänyt vaimon pään miestä vastaan. Antti haluaa kostaa, mutta päätyykin rouva Soinin vällyihin. Kun hän pääsee maistamaan poikamieselämän syntejä, luonne veltostuu, eikä työkään enää kiinnosta. Pian on edessä potkut pankista, mutta ainahan voi ryhtyä liikemieheksi.

Pankkiherroja ei ole romaanina kummoinen, mutta kiinnostavaa ajankuvaa siinä on. Välillä kuvailu on sangen hupaisaa: kun Antti heittäytyy Helsingin huvielämään, hän saa huomata, että meno on mennyt ihan tolkuttomaksi. Nuoret tytöt toikkaroivat kännissä kadulla, miehet ja naiset jahtaavat toisiaan vain eroottiset seikkailut mielessään ja viina virtaa. Kaupunki vilisee homoseksuaaleja ja bileitä on harva se ilta. Jopa kaupungin isoimman kihon, vanhan ruotsinkielisen pankkiirin, tytär pistäytyy yömyöhällä Antin luona vain yksi asia mielessään – ja nauraa päälle.

Kirjan pankki- ja liikemiehet ovat ahneita keplottelijoita. Kun taloudellinen vararikko uhkaa niin kun kuula kalloon. Itsemurhia romaanissa tapahtuukin tiuhaan tahtiin.

Romaani on saatavilla ilmaiseksi Gutenbergistä.