Romantiikkaa Helsingissä

Otin aivan summamutikassa netistä ilmaiskirjan: Aino Malmbergin teoksen Yksinkö? (1903, alunperin julkaissut Otava). Eikö olekin yksi internetin huikeita puolia, että sieltä voi löytää tuosta vain vanhoja romaaneja? Kun olin opiskelija, tapasin lukea vanhoja suomalaisia romaaneja, joita lainasin opiskelijakirjastosta Leppäsuonkadulta. Kirjastossa oli ilmeisesti sellainen järjestelmä, että mitä epäsuositumpi kirja, sen syvemmällä se oli. Ensin siis raitiovaunulla Leppäsuonkadulle, sitten alas, olikohan se kolmas tai neljäs kerros maan alla. Siellä vaeltelin, usein ypöyksin. Valoja ei pidetty päällä, vaan ne piti itse napsauttaa päälle vanhanajan katkeisimesta kirjarivi kerrallaan. Huh.*

Yksinkö? kertoo perhostutkija Olli Hartista, joka pitää rakastumista hömpötyksenä. Vanha professori Hemmer on ottanut Hartin siipiensä suojaan. Hemmerillä on tytär Anna, 31, josta on kovaa vauhtia tulossa katkera vanhapiika. Anna viihtyy omissa oloissaan ja toimii opettajana Yksityislyseossa. Siellä työskentelee myös Hartin toveri Eksköld. Kun tämä joutuu sairaslomalle, Hart tulee sijaiseksi. Hartin yllätykseksi hän solmii syvän ystävyyden Annan kanssa.

Teos alkaa hauskana ja lennokkaana kuvauksena 1900-luvun alun akateemisista ympyröistä ja muuttuu pikkuhiljaa ihanan romanttiseksi. Mukana on tietysti aikakauden paatosta, mutta kepeällä ja humoristisella otteella. Malmberg osaa rakentaa tarinansa hyvin, sitä oli pakko lukea yömyöhään silmät sirrillään. Kielen puolesta teos oli yllättävän ajaton. Henkilöhahmot ovat kuvattu sympaattisiksi ja rasittava sukulaistätikin on kovin uskottava tapaus.

On harmi, että Aino Malmberg kirjoitti vain muutamia teoksia. Wikipedian mukaan kirjailijalla oli kiinnostava elämä.

(*Täällä mökillä olen miettinyt, onko loogista pelätä kummituksia, jos ei ole tähän ikään mennessä nähnyt yhtäkään. No kyllä on.)