Rumat

Anu haukkui Mariaa rumaksi, Marian kaverit kiiruhtivat vakuuttamaan, että hän ei ole ruma. Kiehtova soppa. Minua kiinnostaa eniten se, että ruma on edelleen pahinta, mitä naisesta voidaan sanoa. Tuntuu, että rumaksi sanominen on melkein pahempaa kuin huorittelu. Naisellinen nainen on kaunis ja hänellä on pitkä tukka. Irvokasta, että tasa-arvoisessa Suomessa lyhyttukkaiselta naiselta vaaditaan edelleen paljon pokkaa.

Mietin, miltä tuntuu lukea “Maria, sä oot tosi kaunis” -kommentteja, jos on oikeasti ruma. Kyllä, kaikki ovat omalla tavallaan kauniita ja tärkeintä on sisäinen kauneus – se vain näyttää nykyään unohtuneen. Ulkonäkövaatimukset ovat koventuneet myös miesten kohdalla. Kun tein kirjaani Pöytä yhdelle, luin paljon sinkkumiesten kokemuksista. Miehillä, jotka eivät vastaa nykyajan ulkonäköihanteita, on itsetunto pohjamudissa. Lyhyys nakertaa itseluottamusta lisää. Lyhyellä, rumalla miehelläkin voi tietysti olla huimaava karisma, mutta sellaiset persoonat ovat harvassa.

Pienitissiset naiset, ottakaa aikakone 1930-luvulle!

On ihmisiä, joiden suvussa ei ole kummoisia ulkonäkögeenejä. Nainen voi olla vakuuttunut, ettei kukaan halua hänen kanssaan lapsia, jos hän on nykyajattelun mukaan ruma. Tutkimusten mukaan kauniilla ihmisillä on helpompaa kaikilla elämänaloilla. Nykyajan työkulttuurikin on ulkonäkökeskeinen ja työnsaanti on helpompaa, jos näyttää hyvältä. Moniin ammatteihin ei ole pääsyä lainkaan, jos ei ole kaunis tai komea.

On myös ihmisiä, jotka ovat “rumia” sairauden, vamman tai onnettomuuden seurauksena. Miltähän heistä tuntuu lukea kinastelua siitä, onko Maria ruma vai eikö ole.  Juontajan lyhyttä tukkaa haukutaan epänaiselliseksi ja kasvoja kulmikkaiksi. Entä jos on menettänyt hiuksensa sairauden takia tai polttanut kasvonsa onnettomuudessa?

(Kuvat kansallisarkiston digipalvelu)