Ruumiita matka-arkuissa

Megan Abbott: Bury Me Deep (Simon & Schuster, 2009)

Sattumalta luin heti Cartwheelin jälkeen toisen romaanin, joka perustuu oikeaan rikokseen. Winnie Ruth Judd tuomittiin 1930-luvulla parhaiden ystävättäriensä murhasta. Tapauksessa oli paljon hämärää, mikä sai kirjailija Megan Abbottin mielikuvituksen liikkeelle. Romaani lainaa pääpiirteensä Juddin tapauksesta, mutta paljon on kirjailijan kuvittelemaa.

Marion Seeley muuttaa uuteen kaupunkiin. Hänen lääkärimiehensä on morfiinin orja, ja joutuu menemään töihin Meksikoon, koska on menettänyt lääkärinoikeutensa lääkevarkauksien takia. Naiivi Marion jää oman onnensa nojaan. Työpaikallaan sairaalan puhtaaksikirjoittajana hän tutustuu valovoimaiseen sairaanhoitajaan nimeltä Louise. Tämä asuu keuhkotautia sairastavansa ystävättärensä Ginnyn kanssa. Tytöt järjestävät villejä bileitä, joissa huvitellaan viinan ja huumeiden voimin. Paikkakunnan tärkeät mieshenkilöt viihtyvät tyttöjen asunnolla.

Louisen kautta Marion tutustuu kaupungin vaikutusvaltaisimpaan mieheen Joe Laniganiin. Joen vaimo on sairas, joten onko ihme, että hän haluaa nuoren naisen seuraa. Pian Marionilla onkin suhde Joen kanssa. Mutta onko kaikki sitä miltä näyttää…

Pidin romaanista todella paljon. Goodreadsissa useampikin lukija valittaa, että tarina lähtee liian hitaasti liikkeelle – itse en sitä huomannut, sillä hurmaannuin Abbottin taidosta luoda ajankuvaa. 1930-luvun ilmapiiriä ei luoda vain ulkoisin keinoin, vaan kielikin on (oletettavasti) aikakauden tyyliä. Tytöt puhuvat ajan hupaisaa slangia ja kuvailussakin on 1930-luvun tuntua.

Kuten kannestakin voi päätellä, mieleen tulee femme noir, Joan Crawfordin ja Bette Davisin elokuvat kohtalokkaista naisista ja rikoksista. Romaani on jännittävä, muttei pelkkä jännityskirja. Abbott on psykologisesti taitava ja henkilöhahmot on luotu hienosti. Juonessa on yllätyksiä ja Marionin muuttuminen hyväuskoisesta papintytöstä jämäkäksi naiseksi on riemastuttava.