Ryöpytystä

Maija Vilkkumaa: Nainen katolla (Kaiku Books, 2013)

Kotiäiti Silja lilluu tyytymättömänä arjessaan. Stand up -koomikko Lindalla ei ole elämä hallussa, mutta räväköitä mielipiteitä piisaa. Siljan luovan kirjoittamisen opettajaa Villeä vaivaa sijattomuuden tunne ylisuvaitsevassa maailmassa. Kuvioihin limittyy myös Siljan entinen bändikaveri Tessu, josta on kasvanut joogaimperiumin kuningatar sekä juorutoimittaja Leila, jonka blogikirjoitukset pilkahtelevat kerronnan lomassa.

Maija Vilkkumaan esikoisromaani on eika epäsuomalainen – sekä hyvässä että pahassa. Suomalaiseen kaunokirjallisuuteen ei yleensä kuulu rönsyily ja runsaus, vaikka käännöskirjoissa se on sallittua. Ja rönsyilyä Vilkkumaan romaanissa piisaa. Se on enimmäkseen riemastuttavaa, vaikka välillä mieleen hiipii tosi ruma kriitikon klisee: kerrontaa olisi voinut vähän tiivistää.

Nainen katolla on älyttömän hauska romaani. Henkilöhahmot tykittävät osuvia huomioita nykyajan elämänmenosta. Takaumissa käydään läpi 1980-luvun nuorten teinielämää, maailmanparannusvimmaa, ydinsodan pelkoa ja hapuilevia seurustelusuhteita. Hahmoista tykkäsin eritoten Lindasta, jolla on reteä mielipide aiheesta kuin aiheesta.

Huumorin ydin on Vilkkumaan kielitaju. Hän tallentaa taidokkaasti eri henkilöiden arkipuhetta tai vaikkapa liike-elämän tyhjää hehkutusta. Sekä kielelliset että arkielämään kohdistuvat huomiot ovat riemastuttavia.

Päällimmäinen tunteeni kirjaa lukiessa oli kaaos, eikä mitenkään huonossa mielessä. Nainen katolla on romaaniksi liiankin pursuileva ja tursuileva, mutta toisaalta se juuri teki lukukokemuksesta ihanan. Romaani todella imaisi mukaansa, sitä oli pakko lukea pää höyryten. Vaikka runsaus välillä turhautti, se teki lukukokemuksesta myös erittäin vauhdikkaan ja hauskan. Kukin henkilö tuntuu oksentavan tarinaansa ulos ja kun näkökulmien sekä tapahtumien välillä hypellään aika railakkaasti, vauhtia piisaa. Mukana on silti syvällisempääkin sanomaa nykyajan elämänmenosta.

Toivon kovasti, että Vilkkumaa kirjoittaa pian uuden kirjan!