Sähkökirjaärsytys

Aloin lukea Gillian Flynnin aiempaa teosta Sharp Objects, joka alkoikin lupaavasti. Siis alkoi – luin kirjaa e-muodossa iPadilta, joka päätti hajota kesken kaiken. Ostin iPad 1:n tasan vuosi ja neljä kuukautta sitten nimenomaan lukulaitteeksi. Pidän enemmän perinteisistä kirjoista, mutten vastusta e-kirjoja. Lehtien lukulaitteeksi iPad on todella hyvä, sillä esimerkiksi amerikkalaisten lehtien hinnat ovat melkein puolet siitä, mitä kaupassa. Ennen yllättävää hajoamista ainoa ärsyttävä asia oli laitteen muisti: siihen mahtuu liian vähän aineistoa, eikä lisämuistia ole saatavilla.

Laitteesta hajosi ensin ns. home-nappula, se yläreunan pyörylä, jonka käyttöön koko laite nojaa. Kohdasta “avustettu käyttö” tai jotain sinne päin saa näytölle korvaavan nappulan, jonka käyttäminen on vähän työlästä, mutta kojetta ei sentään tarvinnut heittää roskiin. Heti sen jälkeen iPadin lataus lakkasi toimimasta. USB:n kautta latausta tuli 12 tunnissa vain 1 % lisää. (Jos joltain muultakin on jäänyt asia huomaamatta niin: iPadin, iPodin ja iPhonen latauslaitteet näyttävät identtisiltä, mutta toimivat eri tehokkuudella, eli kukin laite pitäisi ladata omalla laturillaan. IPad latautuu nopeammin verkkovirralla kuin USB:n kautta. Jos iPad 2 näyttää “ei lataa”, se vain lataa hitaammin.)

iPadiin ei saa uutta akkua. Laitetta ei voi muutoinkaan korjata. Komponentit on kiinnitetty sisään kuumaliimalla. (You Tubessa on lukuisia “avaa iPadisi” -opastusvideoita, jos joku haluaa kokeilla).

Tutkimusten mukaan iPadilla pitäisi lukea n 23 kirjaa, jotta sen käyttö olisi ekologista. Laitteen käyttöikä on kuitenkin 1–2 vuotta! Se on järjettömän lyhyt aika, kun ottaa huomioon laitteen hinnan. Applen laitteiden hinnassa on toki kuuluisaa “Apple-veroa” päällä, mutta kuvittelin naiivisti, että hinta takaisin laadun. Laite on siis valmistettu niin että sitä ei voi korjata, akkua ei voi vaihtaa eikä lisämuistia voi hankkia. Olisin mielelläni ostanut tilalle uuden iPad 1:n, mutta saatavilla on tietysti vain uudempia, ja kalliimpia, malleja. (Yhdysvalloista saisi iPad 1:n alle satasella, mutta silloin takuu ei olisi voimassa.)

Päälle tulevat tietysti eettiset näkökulmat. Valtaosa tietotekniikkaelektroniikastamme valmistetaan Kiinassa, megatehtaissa, joissa työolot ovat sellaiset, että harva työntekijä kestää edes vuotta. Tehtaat käyttävät eritoten naisia, koska heille voi maksaa vähemmän palkkaa, mutta heillä on näppärämmät sormet. (Toki suomalaisia kirjojakin painetaan nykyään Kiinassa.)

Olin juuri ostanut iPadiin lehden, joka jäi lukematta. Jännittävä kirja jäi kesken. Laskin, että tällä käyttöiällä laite tuli maksamaan minulle 30 euroa kuukaudessa! Täysin järjetöntä.