Seksistä lapsille

Olin sattumalta juuri miettinyt Anna Taurialan kirjoja, joita luin lapsena. Muistan, miten istuin enstex-talvihaalari puoliksi päällä Tapiolan kirjastossa, nykyistä edeltävässä. Muistan missä lastenosasto oli. Taurialan kirjat aiheuttivat epämääräistä ahdistusta mielessäni. Mielikuvissani Leenan sairaalamatka oli jotenkin synkkä.

1970-luvun perheessä nakuilu on kivaa!

Tänään Kaarinan Kirppismaailmassa sattui käteen Taurialan ja Vuokko Österlundin kuvakirja Ihminen ja ihmisiä (Gummerus, 1979). Muistan kirjan lapsuudesta hyvin. Kullakin aukeamalla on käytetty vain kahta väriä, mikä teki jo lapsuudessa ankean vaikutelman. Kirja esittelee ihmisen kehityksen ja sekä erilaisia vammoja.

“Kun vertaat naisen ja miehen sukupuolielimiä keskenään, niin huomaat, että siitin mahtuu emättimeen sisälle.” Tuota noin – olin 9-vuotias kun kirja ilmestyi, mitenhän olisin voinut käytännössä havaita, että siitin mahtuu emättimeen sisälle? Yllä oleva varjokuvakin on aika mystinen henkilölle, joka ei tiedä, mitä on sukupuoliyhdyntä.

 

“Nainen haluaa, että siitin tulee hänen sisäänsä.” Kirja myös valistaa, että ehkäisykeinoilla estetään munasolun ja siittiösolun yhtyminen. Mysteeriksi jää että miten.

Jälkikäteen 1970-luvun valistuksessa on kummastuttanut reipas “erilainen”-sanan käyttö. On niitä, jotka ovat normaaleja, ja sitten on noita erilaisia, kuten tummaihoinen perhe.

1970-luvulla myytiin myös hyväntekeväisyystarkoituksessa postikortteja, joissa oli “kädettömien taidetta”. Aihepiiri ahdisti, varsinkin kun aikuiset jaksoivat saarnata, että pitää olla tosi kiitollinen siitä, että on syntynyt kaikki raajat oikeissa paikoissa.

“Esa on tunnevammainen.” Nykyään puhuttaisiin lapsen masennuksesta. Kun näin Esasta kertovan kappaleen aloin miettiä, oliko 1970-luvulla enemmän “häiriintyneitä” lapsia. Muistan kohdanneeni lapsia, jotka tappelivat kaikkien kanssa, tai rikkoivat muiden kaikki tavarat, tai olivat muutoin agressiivisia. Luultavasti lasten psyykkisiä ongelmia hoidetaan nykyään tehokkaammin, säästöistä huolimatta.

Kirja herättää edelleen epämääräistä ahdistusta.