Silmät auki
Olen koukussa tietoon. Kun oppii uutta, tulee sellainen olo kuin menisi tiedosta humalaan. BBC:n rasismin historiaa käsittelevä dokumenttisarja (melkein kolme tuntia!) sisältää paljon asioita, joista en ollut ennen tiennyt, ainakaan kunnolla. Tiesin toki Intian nälänhädästä 1800-luvulla brittihallinnon alla, mutta en sitä, että nälänhädässä kuoli miljoonia ihmisiä, kun siirtomaahallinto seisotti viljavarastoja satamissa, mistä ne myytiin maailmalle.
Ennen dokumentin katsomista en ollut myöskään täysin tiedostanut, että rasismin taustalla on loppujen lopuksi, mikäs muu kuin raha. Sekin oli minulle uutta tietoa, että keskitysleirit eivät tulleet tyhjästä, vaan saksalaiset panivat pystyyn kuolemanleirejä jo Afrikassa, esimerkiksi Namibian Shark Islandilla (lisää). Shark Islandin keskitysleirit edelsivät juutalaisvainoja vuosikymmenillä. Myös Belgian kuningas Leopold harjoitti Kongossa kansanmurhia – kuten lähes kaikki siirtomaaherrat ja valloittajat. Dokumentti tekee selväksi, että mihin maailmankolkkaan eurooppalaiset sitten saapuivatkin, seurauksena oli usein yritys hävittää alkuperäisväestö sukupuuttoon.
Dokumentti selventää rasismin syitä ja seurauksia: tiivistetysti sanottuna eurooppalaisilla on ollut kova tarve julistaa muun rotuiset epäihmisiksi tai jopa eläimiksi, jotta he voisivat rikastua heidän kustannuksellaan. Dokumentti on ahdistavaa, surullista katsottavaa. Emme suinkaan elä missään rasismin jälkeisessä onnelassa, vaan epätasa-arvo on päinvastoin lisääntynyt. Valkoinen rotu omistaa valtaosan maailman vauraudesta. Rasistinen ajattelu on tekemässä paluuta mielestäni entistä voimakkaampana. Moni 1800-luvun britti suhtautui dokumentin mukaan Intian holokaustiin ja nälkään kuoleviin lapsiin sillä mielellä, että sietävätkin kuolla pois, sillä on luonnollista, että vain vahvimmat selviytyvät. Samanlaiset asenteet ovat vahvistumassa meilläkin. Turhaan kehitysmaiden lapsia rokotetaan, kun niissä maissa on muutenkin liikaa porukkaa, kuolkoon kersat pois.
Dokumentin heikkous on tietysti angloamerikkalaisuus, vaikka Saksaa, Espanjaa ja Belgiaa sivutaankin. Yhdysvaltojen rotusyrjintä on tietysti käsittämättömän kamalaa. Ei riittänyt, ettei afrikkalaismaerikkalaisilla ollut kansalaisoikeuksia, lisäksi heitä hirtettiin huvin vuoksi, kidutettiin sadistisesti ja poltettiin elävältä.
Dokumentti on erinomainen, joskin masentava. Vastausta vaille jäi vielä kysymys, miksi (joillakin) ihmisillä on edelleen tarve kieltää toisilta ihmisiltä ihmisoikeudet ja elämisen arvoinen elämä. Kolonialismi rampautti suuria osia maapallosta, silti jotkut ovat edelleen sitä mieltä, että afrikkalaisilla on vähemmän vaurautta, koska heillä on huonoja luonteenpiirteitä tai he eivät viitsi yrittää. En käsitä.
Tuntuu, että kaikenkaikkiaan asenteet ovat länsimaissa kovenemassa ja rasismi vain vahvistuu. Vastikää törmäsin tällaiseen “hauskaan” kuvaan. Rasismi kaikissa muodoissaan saa minut voimaan voimakkaasti pahoin. Ihmiset ovat kaikkialla ihmisiä, eikä kukaan ole mitenkään ansainnut omaa hyvinvointiaan, yhtä vähän kuin joku toinen ansaitsee elämän kurjuudessa.
