Hakaristejä suutelevat miehet
Odotetusti Timo Hännikäinen laati välittömästi vastineen, kun kirjoitin hänen kirjastaan. Samaan syssyyn NYT-liite julkaisi uuden sukupolven miesasiamiehen haastattelun. Se sai minut taas kerran miettimään, miksei meillä ole yhtäkään sellaista naisartistia kuin Silvana Imam Ruotsissa? Arvostan kotimaisia naisartisteja, mutta tällä hetkellä trendinä tuntuu olevan herkkyys ja söpöys. Missä suomalainen Silvana, joka puhuisi suunsa puhtaaksi, olisi aggressiivinen ja vahva, ei söpöjä lyriikoita lauleleva runotyttö? Silvana on aivan mahtava!
”Hetroungkarls fucking avlopp
Du säger min kärlek är lagbrott
Jag säger du har supersmal snopp
Gå kyss ditt fucking hakkors
Gå kyss ditt fucking hakkors
Jag äger sanningen och mycket mera”
Silvana Imam on lesbo ja feministi, joka viittaa musiikissaan Simone de Beauvoiriin, Judith Butleriin, Valerie Solanaan ja Gudrun Schymaniin. Vuonna 2013 uusnatsit hyökkäsivät Kärrtorpissa Tukholmassa fasismin ja rasismin vastaisen mielenosoituksen kimppuun. Protestiksi Silvana esitti pätkän Tysta ner -rapista (jossa on varsin osuvat sanat).
”Brun skjortan bara byttes ut ingen lycklig slut politik din iblis/
Trygghet & trivsel jag ger dig mitt ord/nazister, rasister vill ha negerblod
Kent Ekerot ja hans egen mor dömd till fängelse fan får ingen ro
som blatten i trakten han kämpar emot/så vi stampar till takten stämplad som hot/
Längtan är stor, vi har väntat nog seru vad som händer när du vänder mot en bror”
Toivottavasti Suomeenkin saadaan pian maahanmuuttajataustainen, rasismia ja fasismia vastustava feministiräppäri tai laulaja.
Kuinka monta levyttävää naisartistia Suomessa edes on? Keikoille ja levyttämään pääsevät perinteisesti juuri ne turvallisimmat stereotyypit. On niitä muitakin, mutta heille ovet pidetään nykyisin vielä tiukemmin suljettuina, koska heidän ei uskota tuottavan sijoitusta takaisin. Toinen juttu on sitten se, että miksi pitää olla jätkämäinen ollakseen naisartistina uskottavana? Mitä hävettävää on siinä, että on herkkä ja söpö?
Herkkyydessä ja söpöydessä ei ole mitään vikaa! Esimerkiksi Yona, Erin ja Anna Puu ovat ihania. Mutta olisi hauskaa saada vastapainoksi joku rähisijä…
Onhan meillä esimerkiksi Rauhatäti. Hällä on minusta tosi asiallisia lyriikoita. Naisräppäreissä on muutenkin aikamoisia tyyppejä, olin vasta katsomassa useampaa ja esimerkiksi Mercedes Bentson esiintyminen on todella pysäyttävää.
Täytyypä tutustua!