Sininen valo

Jatkan edellisestä aiheesta. Kotivinkki-lehden Nuku hyvin -erikoisnumerossa (28.1. 2015) on Elisa Miininin artikkeli laitteiden käytöstä vuoteessa (“Hiplaa mua”). Kotivinkin tutkimuksessa vain joka neljäs sanoi pyhittävänsä makuuhuoneen nukkumiselle ja jättävänsä laitteet ulkopuolelle.

Vastaajista useampikin sanoo että “luen iltasaduksi Facebookia”. Pariskunta selailee omia kännyköitään sängyssä “kirjan korvikkeena”. Mielestäni tämä on tosi surullista. Ei sen takia, että laitteet olisivat automaattisesti kaiken pahan alku ja juuri, vaan siksi, että kirjaa ei korvaa mikään.

Olen itsekin kirjoittanut aikakauslehtiin lukuisia artikkeleita unen laadusta ja unettomuudesta. On tutkittu fakta, että varsinkin herkkäunisilla laitteiden erittämä sininen valo saattaa sekoittaa pimeähormonin tuotannon. Eli kun tuijotetaan vuoteessa tietokonetta, tablettia tai kännykkää, aivot tulkitsevat laitteen erittämän valon samoin kuin päivänvalon ja aktivoituvat. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan jo sähkölaite makuuhuoneessa vaikuttaa nukahtamiseen ja unen laatuun. Makuuhuone pitäisi pyhittää unelle, mutta monessa nykykodissa se on konehuone.

Jo maalaisjärjellä pitäisi ymmärtää, että esimerkiksi Facebookin uutisvirran selaaminen ennen nukkumaanmenoa vaikuttaa unen laatuun. Tässä kirja on ylivertainen: se on rauhallinen ja pitkäjännitteinen. Romaaniin syventyminen on mielestäni vähän sama asia kuin meditointi hiljaisuudessa, vaikka toki herättää enemmän ajatuksia. Facebookin uutisvirran lukeminen taas on sama kuin hilluisi juuri ennen nukkumaanmenoa meluisassa ihmisjoukossa. Paitsi että Facebook herättää ihan omanlaistaan stressiä: päivitykset ja kommentit saavat innostumaan tai kiukustumaan kuten oikeakin keskustelu, mutta lähellä ei olekaan puhekumppania, johon peilata näitä tunteita. Keskustelut jäävät helposti pyörimään päähän, aivot surraavat vielä valojen sammuttamisen jälkeenkin nasevia vastauksia. Jokin yksittäinen päivitys toisin ajattelevalta voi saada suuttumaan perinjuurin, kun pitäisi rauhoittua. Puhumattakaan siitä, että ihmiset linkkaavat uutisia pahoinpidellyistä lapsista tai heitteille jätetyistä vanhuksista.

“Luen iltasaduksi Facebookia” on pelottava ajatus senkin takia, että Facebookissa ajatukset eivät yleensä ole loppuun asti ajateltuja tai millään lailla syvällisiä. Kirjailija työstää ajatuksia romaaniin parhaimmillaan vuosikaudet, jopa vuosikymmenet. Vaikka romaani olisi kirjoitettu minkälaisella sähkösanomatyylillä tai hengästyttäväksi proosarunoksi, taustalla on aina ajattelua, työstämistä ja sulattelua.

Pikkulapsille sanotaan, että ennen nukkumaanmenoa pitää rauhoittua. Pitää lopettaa riehumisleikit ja sitten käydään läpi samat rituaalit: yöpuku päälle, iltapala ja -pesu, iltasatu. Iltasadun aikana lapsen nukkumapaikka on jo hämärä, sillä se auttaa kehoa tajuamaan, että levon hetki on lähellä. Aikuiset tavallaan jatkuvat riehumista somessa myöhään yöhön: poukkoillaan viestistä ja saitilta toiseen ja aivot ovat pahimmillaan ylivireystilassa.

Jonkun pitäisi takavarikoida aikuisiltakin laitteet ainakin kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa. Jonkun pitäisi sanoa, että nyt rauhoitutaan, vähennetään valaistusta, tuuletetaan nukkumapaikka ja otetaan käteen oikea kirja. Mielestäni aikuisetkin saisivat lukea toisilleen ääneen: on ihanaa kun toisen ihmisen ääni johdattaa tarinaan ja lukemisen poljennossa saa vähitellen antaa levolle vallan.

“Mitä enemmän teknologiaa makuuhuoneeseen tuodaan, sitä vähemmälle jää läheisyyden määrä”, sanoo professori Osmo Kontula Kotivinkin jutussa.