Sisällissodan keskellä

Selma Anttila: Uhri – perheromaani (Otava, 1922)
Elsa Soini: Oli kerran nuori tyttö (Otava, 1923)

Etsin kaupunginkirjaston kirjavarastosta vanhoja Helsinki-matkailukirjoja, kun eteen sattuivat nämä kaksi kirjaa. Molemmat kirjailijat ovat nykyään lähes unohdettuja, mutta ovat aikanaan olleet luettuja ja uutteria kirjoittajia. Selma Anttila on saanut valtion kirjallisuuspalkinnonkin. Elsa Soini oli kulttuurisuvun kasvatti ja valmistui maisteriksi 1917.

Uhri oli aika sietämätön lukukokemus. Jos jokin on vanhentunut niin äitiyden paatoksellinen kuvaus. Anttilan romaanissa äiti uhraa kaiken lasten takia, valvoo sairasvuoteen äärellä ja poikien vartuttua syttyy sota. Teos oli vanhentunut aika tehokkaasti, pateettinen tyyli ei vain herättänyt tunteita, eikä teos muutenkaan ollut kummoinen romaani.

Elsa Soinin romaani sen sijaan oli hauskaa luettavaa, varsinkin ensimmäinen puolikas. Opiskelijatytöt suhtautuvat suurella juhlallisuudella yliopisto-opintoihinsa. Sukupolvierot tuodaan esiin hupaisalla tavalla: äidin ja sukulaistätien on vaikea ymmärtää nuorten naisten opinhalua, mutta samalla he ovat vähän kateellisia. Tytöt vääntävät ajan nuorisoslangia ja pentumaisia rakastumisia kuvataan lämpimän humoristisesti.

Kun sota syttyy, romaani ajautuu pienoiseen tyylilajien ristiriitaan. Sota on traagista ja ystäväpoikien sankarilliset kohtalot vetoavat tyttöjen tunteisiin. Lukija joutuu kestämään ajalle tyypillistä käsien vääntelyä ja tykyttäviä sydämiä. Kun pahin sotakriisi on ohi, kirjailija päästää taas huumorinsa valloilleen. Henkevät älykkönaiset keskustelevat erittäin paljon ruuasta, josta on puute. Mielessä pyörivät lanttuleipä ja kinkut.

Humoristinen kaunokirjallisuus on suomalaiskirjailijoille edelleen haaste, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Elsa Soinin huumori teki siksi vaikutuksen ja suunnittelen lukevani muitakin hänen teoksiaan. Lisäksi kirjassa oli hauskaa ajankuvaa. Tyttöjen sielunelämää ja kanssakäymistä kuvataan railakkaasti. Päähenkilö Marjatta Salinin ystävätär Greeta laskettelee:

“Mutta tätisi ei ole mikään keltanokka, enkä minä edes sinullekaan juttele tavallisesti tällaisia. Sitäpaitsi kehuin vielä suorittaneeni loistavasti kemian ‘kokkikirjan’ ja viimeksi eilen poranneeni erään maalaisisännän hampaista perheelleni kymmenen kilon siankinkun, joka saapuu tänne jo ensi viikolla.”