Stadin skloddit

Elämää kaupungissa – muistikuvia asumisesta Helsingin keskustassa/Att bo i stan – Minnesbilder från centrum av Helsingfors (Helsingin kaupunginmuseo 1998)

Lainasin kirjastosta vallan viehättävän kirjan, jossa Helsingin keskustassa 30–60-luvulla kasvaneet kertovat muistoistaan. Tukena muistelmien kirjoittamiselle on ollut kaupunginmuseon laatima kyselykaavake. Muistelot ovat todella eläväisiä ja niissä on kiehtovaa arjen historiaa. Näkökulma on todella ruohonjuuritasolla, kun muistellaan lapsuutta. Talonmiehet, roskakuskit, kaupustelijat ja rotat ovat jääneet lasten mieleen.

Minulle kirjassa oli paljon uutta tietoa arjen historiasta. En ollut tullut ajatelleeksi, että ennen keskuslämmitystä keskustan kivitalot lämmitettiin klapeilla. Sen johdosta keskusta oli täynnä halkopinoja ja klapikauppiaita. Jätehuoltokaan ei ollut yhtä kehittynyttä kuin nykyään, roskasäiliöitä ei ollut, vaan roskat kipattiin betoniseen laariin tai poltettiin roskauunissa takapihalla. (Kun perheeni muutti Pakilaan 1970-luvun puolivälissä, meidänkin pihassamme oli roskauuni, kamala haiseva rumilus. Osa palamattomasta jätteesta kipattiin muitta mutkitta keskuspuistoon – olkaamme siis onnellisia, että jätehuolto on nykyään niin hygienistä.)

Lapsuus keskustan kivikortteleissa näyttäyttyy turvallisena. Talonmies katsoi lasten perään, kauppiaat olivat tuttuja ja saatavilla oli aina paljon kavereita. Turvattomia tosin olivat jotkin leikkipaikat, kuten Kampin rakennusmonttu.

Mukana on kiehtovia kuvia kaupunginmuseon kokoelmista, vaikka olisi toki ollut hauska nähdä myös muistelijoiden omia kuvia.