Surua museossa

Elina Brotherus: Der Wanderer, 2004

Olin Turun taidemuseossa katsomassa Elina Brotheruksen näyttelyn. Minulla ei ollut etukäteen paljoa kokemusta Brotheruksen tuotannosta, yhtä postikorttia lukuunottamatta. Caspar David Friedrichin Vaeltaja sumumeren yllä on yksi suosikkimaalauksiani, ja Brotheruksen versio (postikorttina) on minulle tärkeä (yllä).

Näyttely oli todella hieno. Esillä on töitä eri aikakausilta. Niitä kaikkia yhdistää surumielisyys, ulkopuolisuus ja yksinäisyys. Yksinäisyyden kuvaus on tiiviimmillään sarjassa, joka esittelee lapsettomuuden tuskaa. Olen itse kokenut vain sekundaarisen lapsettomuuden, mutta silti itketti. Lapsettomuuden suru ja hedelmöityshoitojen kivuliaisuus välittyi viiltävästi.

Jokaisessa Brotheruksen teoksessa on tiheä tarina. Seuralaiseni kertoi, että jotkut luovan kirjoittamisen opettajat käyttävät Brotheruksen teoksia tehtävänantoina opetuksessa.

Paitsi tarinallisuudesta, pidin Brotheruksen teosten suoruudesta. Niissä ei ole kikkailua tai ironiaa (koirakuva alla on ennemmin sarkastinen). Taiteilija on läsnä paljaana. Se tuntuu erittäin virkistävältä, koska nykyään niin helposti piiloudutaan imagon, brändin ja rakennetun taiteilijuuden taakse. Brotheruksen näyttelyssä katsojalle tulee tunne, että taiteilija luottaa häneen: katsoja osaa elää teokset ilman selityksiä, artist’s statementejä ja temppuilua.

Hieno näyttely, suosittelen!

Elina Brotherus: My Dog is Cuter than your Ugly Baby (2013)

Näyttely on esillä Turun taidemuseossa 17.5.2017 saakka. Kuvat Turun taidemuseo.