Surullisena jouluun

Lapset ovat askarrelleet hiki päässä lahjoja ja koristelleet kuusta. He ovat onneksi tietämättömiä maailman ja Suomen tilanteesta. Omassa lapsuudessani lapsille kerrottiin totuus maailman vääryyksistä yksityiskohtia säästelemättä. En ole halunnut samaa omille lapsille. He ovatkin suhtautuneet mutkattomasti kouluun ilmestyneisiin turvapaikanhakijalapsiin. Siitä ollaan aina juteltu, että joillakin on vähemmän, ja heitä pitää auttaa. Tällä hetkellä lapset riemuitsevat lomasta ja joulusta, oli lunta tai ei.

Itse odotan vuotta 2016 kauhun ja masennuksen sekaisin tuntein. Oma elämä on hyvällä mallilla, mutta muutoin maassamme tuntuu vallitsevan jokin joukkopsykoosi. Iso osa kansasta tuntuu olevan sekaisin kuin seinäkello. Pakolaiskriisistä voidaan olla montaa mieltä, mutta pitäisi olla itsestään selvää, että ilkivalta, terroritekojen suunnittelu (siis ns. kantasuomalaisten taholta), väkivaltainen käytös ja aggressiiviset fantasiat ovat uhka maamme sisäiselle turvallisuudelle. Minulla ei ole mitään mielipidettä pakolaiskriisin hoitamisesta suuntaan eikä toiseen, mutta itsestään selvää pitäisi olla, etteivät polttopulloiskut ratkaise yhtään mitään, päinvastoin.

Harrastan natsi-Saksan historiaa. Joskus aiemmin ihmetytti, miten tavalliset kansalaiset saatiin mukaan niin pähkähulluun aatteeseen. Ei ihmetytä enää. Ihmiset on näköjään tosi helppo manipuloida vihaan.

Tämä ystäväni Juri Nummelinin kirjoitus kosketti. Yhä enemmän kuuluu sellaisia ajatuksia, että nykymeno ahdistaa ja uuvuttaa. Netissä on lynkkausmielialaa, josta tulee väkisinkin mieleen Yhdysvaltojen syvä etelä ja rotusortopolitiikka. Moni alkaa uupua, moni ei halua ottaa kantaa, koska ei arvosta lähimmäisiinsä kohdistuvia tappouhkauksia.

Kaiken älämölön keskellä satuttavat myös yliopistoihin kohdistuneet leikkaukset. Suomalainen yliopisto oli hyvin tärkeä osa itsenäisyystaistelua ja kansallisen identiteetin luomista. Nyt se kaikki on menossa vessanpöntöstä alas. Ja kyllä, on olemassa vaikka kuinka paljon muitakin säästökohteita kuin yliopistot ja suomalainen sivistys. Junttius ja sivistymättömyys tuntuvat hallitsevan koko maata internetin keskustelupalstoista aina maamme johtoon saakka. Maan johdon olisi pitänyt jo vuosia sitten tuomita vihakirjoittelu ja rasismi. Ne ovat saaneet rehottaa ja kasvaa rauhassa, ja tulokset nähdään fyysisenä ja verbaalisena väkivaltana (ks. tapaus Emma Kari).

En koe kuuluvani yhtään mihinkään ääripäähän. Asenteeni on että miksei kaikki vois halata ja pussata ja olla kavereita? Kanssakansalaisten vihaaminen, halveksiminen ja heihin kohdistuva murhanhimo jättävät tyrmistyneen olon.

Miksi?