Tarina korvassa
Nuorena kuuntelin usein käsitöitä tehdessä äänikirjoja. Lainasin niitä kirjastosta C-kasetilla! Lasten kanssa ollaan kuunneltu joitakin teoksia. Kun yritin lukea ääneen Harry Potteria, se oli minusta todella pitkäpiimäinen opus, enkä yhtään ymmärtänyt, miten kukaan voi pitää siitä. Mutta kun lainasin kirjastosta äänikirja-cd:n, jolla lukemisen suoritti Vesa Vierikko, elämys oli aivan toisenlainen!
Eräänä päivänä päätin suorittaa osan yhdestä keskustareissusta jalan, jotta saisin liikuntaa. Pidän paljon kävelemisestä, mutta välillä on tylsää talsia samoja katuja miljoona kertaa. Nappasin ipodiin ilmaisen äänikirjan LibriVoxista, jossa on saatavilla klassikkoja (myös joitakin suomalaisia teoksia.) Otin Thomas Hardyn romaanin Jude the Obscure (1895). Olen nähnyt elokuvaversion Jude useaan kertaan, se on mielestäni hieno elokuva. Joskus aiemmin yritin lukea romaania, mutta viktoriaaninen koukeroisuus uuvutti.
Tarkoitus oli siis kuunnella kirjaa kävellessä, mutta tarina vei mukanaan niin että aloin kuunnella äänitettä aina, kun olisin tavallisesti kuunnellut musiikkia: metrossa, bussissa, tavaratalossa. Kuunneltuna monipolviset lauseet aukeavat paremmin.
Koukeroisesta kuvailusta ja maalailusta huolimatta romaani edustaa viktoriaanista sosiaalista realismia. Jude on köyhä orpo, joka janoaa opintielle. Siihen ei kuitenkaan tiukassa luokkayhteiskunnassa ole mahdollisuutta. Juden suuri rakkaus on kapinallinen Sue, jonka kanssa hän ei kuitenkaan voi mennä naimisiin. Pari kohtaa lukuisia koettelemuksia, jotka juontavat juurensa enemmän tai vähemmän yhteiskunnan epäoikeudenmukaisiin rakenteisiin.
Tuntuu että nykyromaaneissa on usein pastoraalinarraatio, matka vaikeuksista voittoon. Hardyn romaaneissa on virkistävää se, että mitään voittoa ei koskaan tule, pikemminkin päinvastoin. Olemme tottuneet siihen, että usein tarinoiden päähenkilöt saavat vaikeuksien jälkeen jonkinlaisen palkinnon tai vapahduksen. Hardylla vaikeiden aikojen jälkeen koittaa kuitenkin entistä vaikeampia aikoja, pilvillä ei ole hopea- vaan lyijyreunukset. Kun ihminen on poljettu kyllin alas yhteiskuntajärjestyksessä, hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia vapahdukseen – ainakaan maan päällä.