Tie maisemassa

“Sille, että monet kirjailijat harrastavat juoksemista, on syynsä: silloin aivoteho nousee sataprosenttiseksi ja ideat virtaavat. Joku on sanonut, että juostessa ajattelee koko kehollaan – varpaankynnetkin ovat käytössä.” (Kirjailija Mikko-Pekka Heikkinen Imagessa, heinä–elokuu 2014)

Ajattelin pitkään, etten voi juosta. Raskauksien jäljiltä polvet olivat tohjona (“väsyneet kierukat”, sanoi ortopedi). Eräs maratoonari sanoi minulle, että juokseminen ei ole terveellistä, jos jalat ovat eripituiset. Uskoin siihen pitkään. Sitten fysioterapeutti kertoi, etteivät jalkani olekaan eripituiset!

Toissa kesänä päätin kokeilla juoksemista. Ostin hyvät kengät ja lähdin matkaan. Seurauksena oli aivan hirveä penikkatauti ja polvikivut. Tuntui kuin joku olisi viiltänyt puukolla sääriluun vierestä. En voinut nukkuakaan, kipu kesti monta päivää. Kun kipu hellitti, yritin juoksemista uudestaan ja seuraus oli sama. Kipu oli niin tuskallinen, että aloin jo miettiä, oliko minulla jokin kauhea sairaus.

Syksyllä menin tapaamaan Petra Nymania Mind & Motionista. Hän on tosi mukava psykologi-personal trainer. Petra teki minulle lihaskuntotestit. Kävi ilmi, että alaraajoissani ei ollut melkein ollenkaan lihasvoimaa! Opin, että jopa pakaralihakset ovat juostessa tärkeät ja ne olivat ihan voimattomat. Petra arveli kipujen johtuvan siitä. Hän laati minulle kunto-ohjelman, jota tein ensin salilla ja myöhemmin kotijumppana. Lisäksi olen käynyt kuntonyrkkeilyssä Boxingtallissa. Siellä on tosi kivat opettajat.

Tänä kesänä kokeilin juoksemista uudestaan, sillä tunsin ilman testejäkin, että lihakseni olivat vahvistuneet todella paljon. Ei mitään kipuja tai ongelmia! Olen aloittanut neljän kilometrin lenkillä, sekin on minulle huikea voitto, kun aiemmin ajattelin, etten voi juosta ollenkaan. En ole kyllä ihan varma, ajattelenko juostessa “koko keholla”, mutta hyvä olo siitä tulee! Kemiössä maisemat ovat huikean kauniit, mielestäni ihan kuin Toskanassa.