Tinneriä ja viinaa

Hannu Nikunen: Hanski (RV-kirjat, 1983)

Mieheni nappasi minulle tämän kirjan kirppikseltä, koska kirjoitan juuri 1970-luvusta ja olen kiinnostunut kääntymystarinoista. RV-kustannus on helluntaiherätyksen kustannusliike.

Kirjassa Hannu Nikunen kertoo kolmannessa persoonassa ajoistaan steissin jengissä 1970-luvulla. Alamäki alkaa, kun ankara isä potkaisee pojan kadulle. Ensimmäinen majapaikka löytyy tinneriä harrastavan kaverin kotoa. Hanski koukuttuu imppaamisen heti. Vaikka ystävän vanhemmat välittävät pojasta, tämän ongelmat ovat heille liikaa ja Hanski saa lähteä. Uusi porukka löytyy nopeasti rautatieseman jengistä.

Noihin aikoihin rautatieasemalla oli oikeasti vaarallista. Jengiläiset ryöstävät surutta lapsia ja vanhuksia, mutta oikea viha kohdistuu muihin jengeihin, esimerkiksi Hakiksen jengiin. Kaunat aiheuttavat suuria jengitappeluita ja Hanskin kaveri steissin jengistä ammutaan. Huumeita on liikkeellä runsaasti, jopa hepoa ja LSD:tä, ja asemalta alaikäinen saa viinaa koska vain. Hanski on nuorimpien joukossa eikä pääse mukaan kimppakämppiin, vaan joutuu yöpymään porraskäytävissä. Välillä hän joutuu putkaan, mutta poliiseja viis kiinnostavat nuorten ongelmat.

Kirjan kiinnostavinta antia on Hanskin ajelehtiminen steissin jengissä. Kirja on kiehtova pala Helsingin historiaa.

Kuten aina tällaisissa kirjoissa, meno ei ole enää niin kiinnostavaa, kun päähenkilö löytää Jeesuksen, tällä kertaa Saalem-seurakunnasta. Hanskin uskoontulossa on jopa koomisia piirteitä, varsinkin vaimo Tuula on sitä mieltä, että Jumala näyttää kyllä merkin pienimmissäkin arjen asioissa.

Hanskin urakehitys sen sijaan on kiinnostava: töiden kautta poika ajautuu opiskelemaan lentoalaa, ensin moottorien kautta ja lopulta ammattilentäjäkurssille. Tähtäimessä on lähetyslentäjän työ Uudessa-Guineassa.

Diskohenkisen kannen on suunnitellut Jouko Jäntti.