Toisiaan tappavat lapset

Kuva: YouTube

Katsoin eräänä iltana käsitöitä tehdessä HBO:sta dokumentin kahdesta tytöstä, jotka puukottivat ystäväänsä, koska uskoivat tekevänsä näin vaikutuksen kauhuhahmo Slendermaniin. (Tietoa dokumentista.) Aikoinaan tapaus ahdisti minua kovasti, koska omat lapset olivat samaan aikaan ihan hulluina Creepypastaan.

Pelkäsin, että dokumentti olisi ahdistava, mutta se olikin jollain lailla huojentava. Dokumentissa selitetään Slenderman- ja Creepypasta-ilmiöitä eri tutkijoiden avulla, ja tyttöjen rikoskin saa jonkinlaisen selityksen.

Kuva: Wikia

Lapsimurhaajat ovat muutenkin kiehtova ilmiö. Lapsisotilaat ovat tietenkin surullinen juttu, mutta lapsisotilaita käskevät useimmiten aikuiset, ja aikuiset ovat aivopesseet heidät tappamaan. Lapset, jotka tappavat toisiaan ilman aikuisen käskyä, tuntuvat ahdistavilta ja kamalilta. Lapsiin liitetään paljon hyveellisiä mielikuvia: puhtaus, aitous, viattomuus, hellyys. Lapsi, joka tappaa, kyseenalaistaa kaikki lapsiin liittyvät mielikuvat. Aikuisten mielissä lapsi ei saa olla julma ja tunteeton.

Slenderman-puukotuksessa kiehtoo myös kahden pikkutytön syvä ystävyys. Molemmat, Morgan ja Anissa, olivat ulkopuolisia. Heillä oli vain toisensa sekä kolmas tyttö Peyton. Morgan uskoi vakaasti, että Slederman on oikeasti olemassa. Hän sai vedettyä Anissan mukaan omiin harhoihinsa. Tuntuu, että tytöt puukottivat Peytonia jonkinlaisen kollektiivisen psykoosin vallassa. Morgan uskoi, että tappamalla Peytonin hän pääsisi Anissan kanssa Sledermanin kartanoon.

Dokumentti kuvaa hyvin sitä, että lapsille saattaa muodostua ikioma alakulttuurinsa, jota aikuisten on vaikea ymmärtää. Tutkija vertaa Slenderman-tarinoiden leviämistä virukseen: internetin avulla kauhukertomukset levisivät todella tehokkaasti. Dokumentti nostaa esiin myös sen seikan, että nykyään kiusattu, ulkopuolinen lapsi ei ole yksin: hän voi löytää oman vertaisryhmän netistä, eivätkä nämä ryhmät aina ole terveitä.