Tosimies lyö nyrkin pöytään

Pekka ja Ritva-Liisa Aukia: Uskallanko uuteen rakkauteen – elämää eron jälkeen (Kirjapaja, 2002)

Herätelainasin tämän kirjan kirjastosta. Ero-oppaita tuntuu olevan pilvin pimein, mutta kirjoja, joissa kerrotaan, miten edetä myöhemmin, ei tunnu olevan paljoa. Ikävä kyllä, tämä kirja on melko käsittämätön tekele. Mielestäni self-help -kirjan olisi hyvä olla myönteinen, mutta tämä kirja on oudon kyyninen:

“Onni voi suosia myös uhkarohkeaa, mutta tavallisimmin tyhmänrohkeudesta on seurauksena epäonni. On aina otettava huomioon, että monissa vapaissa miehissä ja naisissa saattaa olla sellainen valuvika, josta johtuen heidän tähänastiset parisuhteensa ovat syystäkin epäonnistuneet.”

Ööh, okei, eli kannattaa napata itselleen varattu? Kirjoittajat tekevät koko ajan reippaita yleistyksiä:

“Onnellisessa, tai edes suhteellisen tyydyttävässä parisuhteessa elävillä miehillä ja naisilla vaara alkoholin väärinkäytöstä on pieni.”

Kirjassa on tavallisten ihmisten kokemuksia. Tekniikan alalla elämäntyönsä tehnyt leskimies löytää onnen entisen luokkatoverin luomutilalta. Se ei kuitenkaan miellytä kirjoittajia:

“Pirkon kääntyminen viherpeukaloksi oli hänen elämänkokemuksensa perusteella ymmärrettävissä, mutta miten teknisen firman entinen toimitusjohtaja kykenee mukautumaan varsinaissuomalaisen kylän elämänmenoon, kun hän ei pohjalaisena osaa edes paikallista murretta?”

Teoksen puolivälin paikkeilla alkaa varsin railakas miehet sitä ja naiset tätä -julistaminen. Suuttunut nainen itkee, ja mies iskee nyrkkiä pöytään. “Naiselliset miehet” ja “miesmäiset naiset” ovat tuomittuja epäonnistumaan ihmissuhteissa, koska ovat luonnottomia. Jokainen nainen kaipaa miestä, joka on sekä hellä, että rakastellessa jämäkkä ja raju. Pitää kuitenkin muistaa, että miehet eivät ole oikeasti tunteettomia, koska “suuret, tunteikkaat runoilijat, kirjailijat, säveltäjät, näyttelijät, laulajat, soittajat ovat suurimmalta osalta olleet miehiä.”

Naisten, varsinkin vaimojen, seksuaalinen halukkuus on yleensä pienempi kuin miesten. Ei ihme, jos mies hankkii rakastajan, kun vaimo ei anna. Lapset eivät saisi olla koskaan tärkeintä naiselle, kyllä mies tarvitsee osansa. Toisaalta myös kiltin miehen kanssa yhteen erehtynyt nainen hankkii yleensä rakastajan, sillä naiset haluavat oikeasti vahvan ja jämäkän, miehekkään miehen, ja kun oma kiltti puoliso vain tiskaa ja hoitaa lapsia, vaimon täytyy etsiä Tosimies kodin ulkopuolelta. “Monien naisten seksuaaliset ongelmat johtuvat siitä, että heiltä puuttuu riittävän käskevä, jopa melkein raaka, jämäkkä mies.”

Kirjassa on outoa psykologiaa, joka tuntuu olevan ainakin sadan vuoden takaa. Tämän tästä viitataan “useisiin tutkimuksiin” sen kummemmin kertomatta, mistä tutkimuksista on kyse. Kirjoittajat tavoittelevat parisuhdeterapeutin asennetta, mutta tekstistä paistaa läpi, että psykologiasta tai pariterapiasta ei ole mitään asiantuntemusta.

Kirjan loppupuolella teki jo mieli kirkua aina, kun kerrottiin, että kaikki miehet polkevat jalkaansa ja kaikki naiset haluvat raa’an rakastajan. Kirjan taustalla on varmaan jotain Rautahannu-tyyppistä varhaista antifeminismiä suoraan Yhdysvalloista.