Tyttö metsän keskeltä

Maila Talvio: Rukkaset ja kukkaset – muistinäkyjä (WSOY, 1947)

Jos haluaa lukea todellisen hyvän mielen kirjan, Maila Talvion muisteloteos on hyvä valinta. Kirjailija kuvaa lapsuuttaan Hartolan pappilassa lämmöllä ja huumorilla. 1800-luvun lopun lapsen maailma näyttäytyy konkreettisena ja kirjassa on paljon viehättäviä arkihistorian yksityiskohtia, kuten se suuri hetki kun äiti saa ompelukoneen.

Isän kuoltua perhe muuttaa korpeen, sydänmaille. Pikku Maila rakastaa metsää ja luontoa kodin ympärillä, mutta äiti päättää, että hänet pitää saada tyttökouluun. Onneksi mummo pitää koulukortteeria Helsingissä, siellä on vuodesohvalla Mailallekin tilaa, ainakin juuri ja juuri. Helsinki oli tuolloin vielä pikkukaupunki: tyttökoulu on Bulevardilla, mummon koti kansallisteatterin liepeillä. Helsinki-kuvaus on vallan kiehtovaa.

Tyttö palaa 16-vuotiaana kotiin opettamaan pienempiä sisaruksia, mutta kaipaa Helsinkiin. Reissulla löytyy sulhanen, Jooseppi Mikkola, slaavilaisten kielten lingvisti ja tuleva professori. Nuoripari asuu milloin missäkin, pisimpään Eläintarhan huvilassa, joka on nykyisin kirjailijatalo Villa Kivi. Mikkolan työn tiimoilta he matkustelivat paljon. Helsingissä Mikkolat kuuluivat samoihin piireihin aikakauden tunnettujen kirjailijoiden kanssa ja olivat perustamassa kirjailijaliittoa. Kasimir Leinosta tuli Talvion mentori, joka kannusti häntä tarjoamaan kirjoituksiaan julkisuuteen.

Kirjan nimi ei viittaa miesjuttuihin, vaan aloittelevan kirjailijan jännitykseen: tuleeko kustantajalta kukkaset vai rukkaset! Onneksi kukkaset, ja loppu onkin suomalaista kulttuurihistoriaa.