Tyttöjen kärsimyksistä
Helsingin Sanomissa oli Meeri Koutaniemen valokuvareportaasi tyttöjen sukupuolielinten silpomisrituaaleista afrikkalaisessa kylässä. (Luin artikkelin kyläpaikassa, enkä muista mikä maa oli kyseessä.) Jutusta tuli mieleen Alice Walkerin erinomainen romaani Possessing the Secret of Joy (1992) joka käsittelee samaa aihetta.
Romaani kertoo afrikkalaistaustaisesta, Yhdysvalloissa asuvasta naisesta Tashista, joka kärsii kulttuurillisesta identiteettikriisistä. Koska hän ei tunne kuuluvansa minnekään, hän matkustaa Afrikkaan jotta hänelle suoritettaisiin ympärileikkaus (en pidä tuosta termistä, koska kyseessä on äärimmäinen seksuaalinen väkivalta). Yllätys: toimenpide ei ratkaisekaan naisen ongelmia, päinvastoin.
Luin kirjan ilmestymisen aikoihin ja silloin pidin siitä todella paljon. Se avasi erittäin monipuolisesti tärkeää kysymystä. Walkerin kanta tulee selväksi viisaudessa “torture is not culture”.
Toinen kiinnostava aihetta käsittelevä kirja on Waris Dirien muistelmateos Aavikon kukka (WSOY, 1999). Dirie syntyi somalialaiseen paimenperheeseen ja hänet altistettiin sukuelinten silpomiselle 5-vuotiaana. 13-vuotiaana isä päätti, että tyttö menee naimisiin kuusikymppisen ukon kanssa. Tyttö pakeni Mogadishuun, sieltä Lontooseen ja sattuman kauppaa hänetä tuli supermalli. Dirie on kertonut kokeneensa mallin työn pinnalliseksi. Nykyään hän johtaa omaa hyväntekeväisyyssäätiötään, joka haluaa pelastaa tytöt sukuelinten silpomiselta. Dirie on sanonut:
“Jos joku valkoinen mies tai nainen näkisi, että valkoiselle lapselle tehdään sama, nousisi valtava meteli. Koko hommasta tehtäisiin saman tien loppu. Kyseessä on lasten pahoinpitely, joten uskontoon tai rotuun vetoaminen on vain väärin. Meidän täytyy suojella lapsia.”