Valkoinen musta

Törmäsin taannoin Guardianin sivuilla hämmentävään artikkeliin valkoisesta naisesta, joka tekeytyi rodullisen vähemmistön edustajaksi. Huijareiden tarinat ovat aina kiehtoneet, koska olen itse tosi huono puijaamaan ketään. Miten joku voi elää jopa vuosikymmeniä kaksoiselämää? Varsinkin kylmän sodan agenttien ja kaksoisagenttien tarinat ovat kiehtovia. Jotkut heistä huijasivat puolisoaankin. Ei ihme, että alkoholiongelmat olivat agenttien piirissä yleisiä.

Rachel Dolezalin tarina on kiehtova ja kummallinen. Ei ihme, että jotkut ovat arvelleet häntä mielisairaaksi. Toisten mielestä hän on vain laskelmoiva ilkimys. Artikkelin kirjoittajaa hämmentää, ettei Dolezal tunnu kunnolla tajuavan, miksi ihmiset ovat suuttuneet hänelle. Omien sanojensa mukaan hän on kokenut oikeaa rasismia, muttei yhtä pitkään kuin sellainen, joka on syntynyt oikeasti tummaihoisena. Hän ei tunnu käsittävän, miksi enemmistö on sitä mieltä, että hänen käytöksensä trivialisoi rasismin ja vähemmistöjen kohtaaman syrjinnän.

Kirjoitusten perusteella Dolezal ei vaikuta laskelmoivalta, vaan liiankin naiivilta. Ehkä hänen valheensa ovat vain johtaneet uusiin valheisiin pikkuhiljaa, niin että hän on vähitellen unohtanut elävänsä valheessa. Silti tuntuu mahdottomalta kuvitella, mitä hän on ajatellut aamuisin meikatessaan kasvonsa “tummaihoisiksi”.