Vohvelia ja kierrätystä

Esiinnyin kerran Vohvelikirjontaa-kirjan (Karisto, 2011) tekijän Merja Hollin kanssa kirjamessuilla. Siitä saakka on ollut tarkoitus alkaa harrastaa vohvelikirjontaa. En ole tehnyt sitä sitten peruskoulun ekaluokan! Aloitin nyt rautakaupasta ostetulla muurarinnarulla, koska siinä on ihana neonpinkki väri. En kuitenkaan suosittele muurarinnarua. Langan kierre on niin vähäinen, että lanka aukeaa koko ajan. Kirjonta oli hankalaa. Muutoin vohvelikirjonta on hauskaa, sitä tehdessä on helppo katsoa telkkaria.

Viime aikoina olen katsellut You Tubesta sarjaa The Worst Jobs in History (Channel 4, 2004–2006). Kiehtova ja hauska sarja! Viktoriaanisia duuneja käsittelevä jakso sai ajattelemaan kierrätystä eri näkökulmasta. Olen usein ihaillut 1800-luvun ihmisten kykyä käyttää kaikki hyväksi: luut nappeihin tai luujauhoksi, räsyt lumpuksi, tuhka lipeäksi ja niin edelleen. En ollut tullut ajatelleeksi, että kierrätykseen tarvittiin kokonainen armeija huonosti palkattuja ihmispoloja – sarja antaa aivan uuden merkityksen termille “paskaduuni”. Ihmiset keräsivät luita ja jopa tupakantumppeja, joiden sisältämä tupakka käytettiin uudestaan. Lantakuski kävi lapioimassa inhimillistä jätettä talojen alta – ohjelman mukaan Tudor-kaudella moni lantakuski kuolla kupsahti vaarallisiin kaasuihin. Helsingissä lantakuskit taisivat olla hommissa vielä 1800-luvulla. Tuskin muidenkaan kaupunkilaisten mielestä oli mieltä ylentävää, kun kakkaa kuljetettiin avokärryillä sille varatulle jätemaalle.