Yksin

Minni Niemelä ja Pasi Malmi: Nettideitit – uusi onni verkosta? (Tammi, 2011)
Tarja Heiskanen ja Liisa Saaristo (toim.): Kaiken keskellä yksin – yksinäisyyden syyt, seuraukset ja hallintakeinot (PS-kustannus, 2011)

Luen erästä projektia varten yksinäisyydestä. Aiheen tiimoilta herätelainasin kirjan Nettideitit. Ohkaisen teoksen hyvä puoli on se, että tekijät ovat tehneet (tosin hyvin suppean) tutkimuksen deittailijoista sekä keränneet autenttisia kokemuksia. Niitä olisi voinut olla kirjassa enemmänkin. Tekijät suhtautuvat mutkattomasti siihen, että deittailijalla saattaa sukupuolesta riippumatta olla tähtäimessä vain seksiseura. Se oli piristävää, sillä naistenlehtien jutuissa tuntuu aina olevan keskiössä rakkauden etsiminen, aivan kuin nainen, joka etsii verkosta seksiä, olisi edelleen jotenkin paheksuttava. Netti-ilmoitusten pahimmat kliseet on kartoitettu osuvasti ja turvallisuusnäkökohdista tulee asiallinen muistutus.

Sen sijaan koin kyseenalaiseksi teokseen sisältyvän sovinismin, joka tulee melkeinpä rivien välistä. Naisen pitää määritellä itselleen markkina-arvonsa ja tasonsa, eikä kurottaa liian korkealle. Tavallisen näköinen nainen voi kyllä saada runsaasti seksiehdotuksia, mutta niistä ei pidä innostua, sillä ”keskitasoisen” naisen on paljon vaikeampi löytää ”tasokasta” rakastettua tai elämänkumppania. Kirjoittajat eivät ota huomioon, että kaikki naiset eivät suinkaan tavoittele ”ylemmällä tasolla” olevaa miestä, päinvastoin. Kun oma itsetunto on vaikkapa eron jälkeen huono, tyydytään vähän mihin tahansa, kunhan jollekin kelpaa. Ja entäpä kaikki ne sedät, jotka etsivät netissä parikymmentä vuotta nuorempaa kaunista (tai ”katseenkestävää”) naista? Tai jopa alaikäistä? Kun vastauksia ei kaunottarilta heru, päädytään keskustelupalstoille nyyhkimään, että deittisaiteilla on ”naisten markkinat”.

Pidän surullisena, että Tammi, joka alunperin oli käsittääkseni vasemmistolainen ja vähän kantaaottavakin kustantamo, on julkaissut teoksen, joka sisältää (joskin lievää) naisvihaa.

Niemelän ja Malmin tutkimusotos kalpenee Christian Rudderin keräämään tietomäärän rinnalla. Rudder kuuluu deittipalvelu OkCupidin perustajiin, vaikkei ole kuulemma itse ikinä käynyt nettitreffeillä. Rudder on kerännyt läkähdyttävän määrän tietoa OkCupidin käyttäjien toiminnasta ja asenteista. Palvelu tallettaa jopa sen, mitä käyttäjät pyyhkivät pois ilmoituksistaan ja viesteistään. Lehtijuttujen perusteella haluaisin kovasti lukea Rudderin teoksen Dataclysm, jossa hän esittelee tutkimustuloksia. Kuulemma nettitreffeille päätymisen kannalta ei ole merkityksellistä se, millainen poliittinen kanta ihmisellä on, ratkaisevaa on, että politiikka ylipäätään kiinnostaa. Miehet kuulemma hakevat ilmoituksissaan nuorempia naisia, mutta päätyvätkin treffeille lähes samanikäisten kanssa. (Lisätietoa täällä.)

Kirja Kaiken keskellä yksin sisältää eri asiantuntijoiden kirjoituksia yksinäisyydestä. Kirja on tehty yhteistyössä Mielenterveysseuran kanssa. Kirjassa käsitellään esimerkiksi maahanmuuttajien ja vanhusten yksinäisyyttä, nuorten yksinäisyyttä nettipoliisin näkökulmasta sekä yksin asuvien masennustoipilaiden kokemuksia. Kirja on ohut ja vaikka siinä on kiinnostavia huomioita, kokonaisuus on aika sekava.

Taannoin huomasin, että You Tubesta voi katsoa huippututkijoiden luentoja – en varmaan ehdi enää koskaan katsoa telkkaria! John Cacioppo on tutkinut yksinäisyyttä vuosikymmenet ja hänen teoksensa onkin mielestäni paras, mitä aiheesta on tehty. Cacioppon näkemykset aiheesta ovat äärimmäisen kiinnostavia. Yksi keskeinen ajatus on, että samoin kuin fyysinen kipu on ehdoton edellytys hengissäsäilymiselle, yksinäisyyden aiheuttama ahdistus varoittaa vaarasta. Ihminen on kyennyt selviytymään yksin vasta hyvin vähän aikaa.