Kun nykyään puhutaan vihapuheesta vedotaan usein – presidenttiä ja pääministeriä myöten – ”kahteen ääripäähän”. Kylmän sodan kasvattina haluaisin kovasti itsekin löytää jostain nämä kaksi ääripäätä. Ne olisivat vähän niin kuin musta vakooja ja valkoinen vakooja lapsuuden Mad-lehdessä. Mutta missä on se toinen ääripää, se joka on janan toisessa päässä, kun katsotaan persu-maahanmuuttokriitikko-rasisteista lähtöisin??
Viimeksi kahteen ääripäähän vetosi Kari Hotakainen muutoin kivassa puheenvuorossaan. Koetan seurata persu-rasisti-oikeisto -siiven retoriikkaa säännöllisesti, jotta ymmärtäisin nyky-yhteiskuntaa sekä ihmisluontoa ylipäätään. Psykologisella tasolla, kirjailijana, ymmärrän hyvin, miksi halutaan poteroitua tiettyihin ne ja me -asetelmiin, mutta vaikeampaa on käsittää, että leivotaan kanssakansalaisista pahiksia. Oikeisto-rasisti-taho vetoaa mielellään epämääräiseen suomalaisuuteen ja suomalaiseen perintöön, jota ei sen kummemmin määritellä.
Kirjailijana suomalaisuus merkitsee minulle henkilökohtaisesti tietenkin omaa kieltä, sen ilmaisuvoimaa ja hienoutta. Se merkitsee kulttuuriperintöä: Kalevalaa (jonka olen lukenut läpi), Kanteletarta (josta olen lukenut valitut runot -tyylisiä kokoelmia), Suomen kansan kansansatuja ja taruja, joihin olen tutustunut perinpohjaisesti. Maalaustaidetta, musiikkia ja folklorea, johon olen myös perehtynyt. (Alunperin pyrin opiskelemaan suomalais-ugrilaista kansatiedettä.) Kansallispuvut, kansanpuvut, perinteinen vaatetus, rakennuskanta, perinnerunous, runolauluperintö ja kansallisen identiteetin rakentuminen ovat hallussa, samoin suomalaisten kärsimykset katovuosien, nälänhätien ja sotien kautta, runous, kirjallisuus ja muu kulttuuriperintö ovat aiheita, jotka tunnen oikein hyvin.
Koska seuraan persumielisen/rasistisen oikeiston ulostuloja sosiaalisessa mediassa, tiedän, että he pilkkaavat maamme johtoa henkilökohtaisuuksiin ja esimerkiksi presidentin ja ulkoministerin ulkonäköön mennen. Kuulemma presidenttikin tajuaisi missä mennään, jos ”karvaranteet” ja ”mokkakikkelit” raiskaisivat hänen puolisonsa. Samaten tässä kansanosassa toivotaan, että kun ”alkukantaiset” turvapaikanhakijat ryhtyvät urakalla raiskaamaan valkoihoisia naisia, ensimmäisiä uhreja ovat ”suvakit” ja ”vihervasemmisto”, jotka ovat tieten tahtoen haalineet maahamme ”muslimipaskoja”.
Se toinen ääripää sitten. Olen varmaan jotenkin sokea, kun en ole mistään löytänyt kommentteja, joissa ”suvakit” toivoisivat, että ”karvaranteet” raiskaavat Kemin tai Oulun Odinien omaiset. En ole nähnyt vihervasemmiston tai ”kaupunkilaisen suvaitsevaisto-eliitin” puheenvuoroja, joissa toivottaisiin, että kukaan Suomen kansalaisen (tai kukaan muukaan) joutuu raiskauksen tai muun väkivallan uhriksi. Missä siis on se ”toinen ääripää”? Kun en oikeasti tajua, voisiko joku näyttää sen minulle?
Maahanmuuton, turvapaikanhakijaongelman tai pakolaiskriisin ratkaisemisesta minulla ei ole yhtään mitään mielipidettä. Toivon, että joku viisaampi ratkaisee ongelmat. Sen sijaan tajuan, että Suomi on sitoutunut tiettyihin kansainvälisiin sopimuksiin, EU:n säännöstöihin ja ihmisoikeuspykäliin, joista ei voi hypätä pois yhtä helposti kuin lantaisista saappaista. Nähdäkseni maahanmuuttokriittinen ääripää ei ole myöskään ole esittänyt muita ratkaisuja kuin “rajat kiinni” (mikä ei EU:ssa ole mahdollista ainakaan huomenna) ja “muslimit kaasukammioihin” (mikä ei myöskään ole realistinen ratkaisu, koska Suomi on sitoutunut ihmisoikeus- ja EU-sopimuksiin, jotka eivät jätä tilaa näin radikaalille ihmisteurastukselle.)
Viimeisen vuoden aikainen ”keskustelu” on lähinnä jättänyt sellaisen vaikutelman, että Suomen kehutussa koululaitoksessa on jotakin pahasti pielessä. Ehkä koulussa painotetaan liikaa matematiikkaa ja fysiikkaa, kun pitäisi painottaa eurooppalaisen ihmisoikeusajattelun perusteita, hedelmällisen väittelyn taitoja tai moraalin ja etiikan alkeita. Näemmä suomalaisesta koululaitoksesta pääsee myös ulos osaamatta suomen kieltä tai tuntematta maamme historiaa ja kansallisvaltion rakentumisen perusteita, oikeusvaltion periaatteita tai yhtään mitään muutakaan. Tarkennukseksi vielä: olin peruskoulussa todella surkea oppilas, mutta tiedän sentään perusteet.
Kaksi ääritahoa -näkemyksen kannattajilta tekisi mieli kysyä, ovatko he tosiaan käyneet keskustelupalstoilla vai perustuuko näkemys pelkkään mutuun.
Sanottakoon vielä, että henkilökohtaisesti toivon rauhaa ja rakkautta kaikille, Odineista anarkistipelleihin. Mielestäni kansalaiset saavat olla eri mieltä asioista, mutta se pitää osata ilmaista ilman että vedotaan presidentin puolison raiskaamiseen/kaasukammioihin/joukkoteloituksiin.
(Lisäys 23.1.: aamulla tuli mieleen “suvaitsevainen” kirjoittaja, joka kuvaa toista ääripäätä todella ikävin termein.)
Kuvitus: copyrightvapaa rauhankyyhky
Picasso ja kyyhkyt teoksesta Goodbye Picasso [ei julkaisutietoja]