Terrorismi ja islam (Terrorismin kokonaiskuva, osa 2)

Saatteeksi

Tämän artikkelisarjan tarkoituksena on kuvata terrorismia suomalaisen nuoren näkökulmasta ja laajentaa sitä keskusteluksi. Neliosaisessa artikkelisarjassa eri alojen asiantuntijat keskustelevat terrorismista. Keskustelun lähtökohtana on suomalaisen 16-vuotiaan koululaisen näkemys terrorismista, joka on syntynyt koulussa tehdyn tutkielman tuloksena. Ensimmäisessä osassa hahmotettiin terrorismia ilmiönä kysymyksen ”Mitä terrorismi on?” kautta.

Koululaisen ääntä blogisarjassa käyttää Iida Hilden, Siilinjärven Suininlahden yläasteen oppilas. Iida sai tammikuussa tehtäväkseen laatia uskonnon opinnoissa tutkielman terrorismista. Tutkielma valmistui 12. maaliskuuta 2017 ja on jälleen ajankohtainen Lontoon terroriteon myötä. Artikkelisarja alkoi blogimerkinnällä ”Terrorismin kokonaiskuva”, jossa Iida kertoi näkemyksiään siitä mitä terrorismi on. Tässä osassa Iida pohtii terrorismin ja islamin suhdetta, terrorismia nykypäivänä ja luo katsauksen terrorijärjestöihin 2000-luvulla.

Huomenna asiantuntijat esittävät omia näkemyksiään otsikolla ”Terrorismi ja islam”. Sen jälkeen seuraa vielä kaksiosaa, joissa keskustellaan aiheista ”Median rooli terrorismissa” ja lopuksi sarja päättyy pohdintaan ”Miksi terrorismi ei toimi, vai toimiiko se?”.

//James

---

Toimittajan kynästä, 9.4.2017.

Artikkelisarjassa julkaistu Laura Halmisen vieraskynä (ks. alempana) sai sosiaalisessa mediassa osakseen arvostelua, joka kohdistui sekä vieraskynän kirjoittajaan että artikkelisarjan tarkoitukseen ja toimittajaan.

Blogin toimittajana olen päättänyt aikataulusta, aineistoista ja niiden julkaisemisesta ennen Ruotsin terrori-iskua. Artikkelisarjan aloitus osui yhteen Lontoon iskujen kanssa, mutta sekin oli sattuma, joka toki teki siitä ajankohtaisen. Nämä ajankohtaisuudet on nostettu esille blogin kuvituksessa ja sosiaalisen median jaoissa, joita minä toimittajana olen tehnyt ja joita kirjoittajat ja muut ovat tehneet.

Ruotsin terroriteon tultua tietoon olisi ollut helppoa tehdä päätös pitää tauko julkaisuissa, mutta ”artikkelisarjan tarkoituksena on kuvata terrorismia suomalaisen nuoren näkökulmasta ja laajentaa sitä keskusteluksi.” Keskustelun tyrehdyttäminen olisi ollut vastoin tätä tarkoitusta. Yhdenlaista yhteiskuntamme vahvuutta osoittaa se, miten hyvin pystymme lähellämme tapahtuvien kriisienkin keskellä keskustelemaan niiden perimmäisistä syistä ja myös hyväksymään näkemyksiä, jotka poikkeavat omistamme, eivät tuomitse vaan etsivät syitä ja motiiveja ja katsovat asiaa vähemmän putkinäköisesti. Tällainen Lauran artikkeli oli ja siksi tein tietoisen päätöksen sen julkaisemisesta.

Kommenteissa kritiikkiä on kohdistettu kirjoittajien asiantuntijuuteen. Artikkelisarjan johdannossa totesin: ”Neliosaisessa artikkelisarjassa eri alojen asiantuntijat keskustelevat terrorismista.” Kyseessä on keskustelu ilmiöstä ja tulokulmana on asiantuntijoiden oma osaamisalue. Sellaista ihmistä joka olisi terrorismin kokonaisvaltainen asiantuntija tuskin mistään löytyy – ei ainakaan sellaista, joka kirjoittaisi siitä julkisesti. Terrorismin tutkijoita löytyy ja Atte Kalevan ja Teemu Tammikon vieraskynät edustavat tätä. Terrorismin tutkiminen ei kuitenkaan ole ainoa asiantuntijuus tässä moniäänisessä keskustelussa. Artikkelisarjan pani alulle yhdeksäsluokkalaisen Iida Hildenin ainutlaatuinen asiantuntijuus; käsitys siitä mitä on yhteiskunnan, yhteisön ja yksilön turvallisuus suhteessa terrorismiin suomalaisen nuoren näökulmasta. Ymmärrän toki sen, että monet lukijat olisivat toivoneet kirjoittajiksi vain terrorismin tutkijoita. Tällöin näkökulma olisi mielestäni saattanut siiloutua putkinäköiseksi. Artikkelisarjassa on haettu tasapainoa ja moniäänisyyttä. Tavoitteena on myös ollut muodostaa pitkä ja moniääninen keskustelu, joka nyt on vasta puolivälissä.

Palaute, erityisesti asiallinen kritiikki, on aina tervetullutta ja tekee julkaisuista parempia. Kommentit, joissa kritisoidaan olettamiin ja omiin käsityksiin tukeutuen, ovat vaikeita käsitellä rakentavasti. Yritän kuitenkin, mistä syystä tämä toimittajan huomautus puolimatkalla.

Toivon kaikille lukijoille antoisia lukuhetkiä, kun kohta alamme pohtia median roolia terrorismissa. Sattumaa tämäkin, mutta sopii hyvin esitettyyn kritiikkiin ja siitä virinneeseen keskusteluun.

//James

---

Vieraskynä 7.4.2017, Laura Halminen.

Laura Halminen on toimittaja, joka sattumalta asui lapsena sortuneessa valtiossa ennen kuin se sortui. Halminen työskentelee Helsingin Sanomissa ja kirjoittaa mieluiten tietoturvasta. Lauraa voit seurata Twitterissä.

Hukuttakaa punatukkaiset, jumalan valtakunta tulee pornorahalla

En kerro islamin ja terrorismin suhteesta mitään.

Mennään sen sijaan Pariisiin vuonna 1988. Elokuva Kristuksen viimeinen kiusaus on saanut ensi-iltansa. Martin Scorsese esittää nasaretilaisen puusepän inhimillisenä olentona, joka on kuullut ääniä ja nähnyt näkyjä koko ikänsä. Ehkä viimeistään rakastajatar nimeltä Maria Magdalena pistää fundamentalistikatolilaisilta kupin nurin. He ryhtyvät tuomaan kyynelkaasua elokuvateattereihin. Lokakuussa 1988 pariisilaiseen elokuvateatteriin tuodaan sisälle palopommi, joka sytyttää salin. Kolmetoista ihmistä loukkaantuu, heistä yksi hengenvaarallisesti. Seuraavaksi vihat saa niskaansa abortteja tehneestä naisesta kertova Une Affaire de Femmes. Sen esityksessä yksi ihminen kuolee sydänkohtaukseen, kun leffasaliin levitettään kyynelkaasua.

Intiassa on koillinen osavaltio nimeltä Tripura. Vuodesta 1989 alkaen alueella toimiva Tripuran vapautusrintama on pyrkinyt osavaltion itsenäisyyteen saattaakseen sen osaksi ”jumalan ja Jeesuksen valtakuntaa”. Sen menetelmiin kuuluvat paitsi räjähdeiskut, ryöstöt ja tuhopoltot, myös pakkokäännytys kristinuskoon aseella uhaten. Vuonna 2014 arvioitiin, että vapautusrintaman iskuissa kuoli vuosien 1992 ja 2001 välillä 764 siviiliä ja 184 turvallisuusjoukkojen palveluksessa ollutta henkilöä. Liikkeen on dokumentoitu saaneen tukea Yhdysvalloissa toimivalta eteläiseltä baptistikonventiolta. Se rahoittaa toimintaansa myös sieppauksista saatavilla lunnailla ja kuvaamalla pornoa.

Buddhismista ja hindulaisuudesta oikeutusta hakenut Aum Shinirkyo (suom. Korkein totuus) –lahko uskoo että sen perustaja Shoko Asahara on maailman ensimmäinen valaistunut yksilö alkuperäisen Buddhan jälkeen. Maaliskuussa 1995 hän ja hänen kannattajansa surmasivat kolmetoista ihmistä vapauttamalla hermokaasu sariinia Tokion metroon. Joukon taustalta löytyi aiemmin erilaisia yritelmiä ebola-viruksen ja botuliinin parissa.

Heinäkuussa 1994 Jumalan armeija (Army of God) –liikkeen nimissä toiminut entinen presbyteerikirkon pappi Paul Jennings Hill murhasi pumppuhaulikolla aborttilääkäri John Brittonin ja tämän henkivartijan. Jo vuonna 2009 Yhdysvaltojen ja Kanadan aborttiklinikoiden ja –työntekijöiden kattojärjestö raportoi heihin kohdistuneen vuodesta 1977 alkaen esimerkiksi kahdeksan murhaa, 17 murhayritystä, neljä sieppausta, sata voihapolla tehtyä iskua, 175 tuhopolttoa ja 406 tappouhkausta. Marraskuussa 2015 Colorado Springsissä Yhdysvalloissa sijaitsevalla aborttiklinikalla sattuneessa ammuskelussa kuoli poliisi ja kaksi muuta ihmistä.

Me opetamme lapsillemme että tärkeää ei ole se, kuka aloitti. Viisaampi on se, joka osaa lopettaa.

Uskonnon tunneilla olemme kuulleet sanat kuten miekkalähetys, kerettiläisyys, inkvisitio ja noitavaino. Näiden historiallisten tapahtumien uhrien määrällinen laskeminen nykyään on jotakuinkin mahdotonta paitsi puutteellisten lähteiden vuoksi myös siksi, että määritelmät muuttuvat ajan saatossa ja oikeus kirjoittaa historiaa kuuluu voittajille.

On silti vaikeaa kuvitella minkään uskonnon jumalaa, joka olisi sanellut oppineilleen pyhiä tekstejä taka-ajatuksella ”menkääpä, ähäkutti, ja tappakaa noiden urpojen äidit ja lapset, hukuttakaa punatukkaiset ja kivittäkää huivittomat että mahdollisimman moni oppisi pelkäämään ja vihaamaan toisiaan”.

Me teimme sen aivan itse.

//Laura Halminen

---

Vieraskynä 6.4.2017, Topias Uotila.

Topias Uotila on turvallisuuspolitiikan ja sotataidon harrastaja sekä aktiivinen reserviläinen. Voit seurata Topiasta Twitterissä.

Terrorismi ja islam

Vaikka terrorismin määritelmästä ei ole maailmalla yksimielisyyttä, olivat tämän keskustelun ensimmäisen osan kirjoittajat näkemyksissään hyvin lähellä toisiaan. Haluan kuitenkin palata vielä määritelmän historiaan. Määritelmä on muuttunut moneen kertaan ja muutama sata vuotta sitten määritelmä kiinnitti terrorismin nykynäkemyksestä poiketen nimenomaan valtion harjoittamaksi toiminnaksi. Tätä aiemmin terrorismia voidaan katsoa harjoitetun, mutta ei ilmeisesti systemaattisesti määritellyn.

1800-luvun puolivälin jälkeen määritelmä läheni poliittisen murhan määritelmää ja tuon ajan terrorismia kohtasivatkin herrat Ferdinandista Bobrikoviin. Ajan terroristit olivat ensisijaisesti anarkisteja ja nationalisteja. Nykyään mieluusti toistensa vastakohtina esittäytyvät tahot onkin imagollisesti erottanut oikeastaan yhteiskunnallisen kontekstin muutos eli nationalismin menestys. Yllättävämpiä esimerkkejä tältä ajalta tosin löytyy poliittisten murhien ulkopuolelta lähempää nykyaikaista terrorismin määritelmää kuten massiivinen Ku Klux Klan tai marginaaliselta osaltaan naisten äänioikeusliike.  Separatistiliikkeet jatkavat nationalistisen terrorismin perintöä Euroopassa edelleen, mutta välissä lähinnä 1970-luvulla terrorismin meillä määrittelivät äärivasemmistolaiset ryhmät. Saman ideologian käyttö terrorismin oikeuttajana jatkui seuraavalla vuosikymmenellä Etelä-Amerikassa.

 

Vasta 1980-luvulta lähtien terrorismi on ollut merkittävältä osaltaan islamilainen ilmiö. Nykyään uhrin hautajaisissa rukoillaan lähes aina Allahia. (Oletan tuntematta hautajaisperinteitä näin voitavan sanoa.)

Tosin edustavat islaminuskoiset tietenkin myös merkittävää osaa terroristeista. Terrorismin voikin ajatella olevan ensisijaisesti islamilaisten maiden ja islaminuskon sisäinen ongelma. Esimerkiksi Euroopassa terrorismi on tilastollisesti katoava ilmiö.

Terrorismilla ja islamilla ei siis ole historiallista yhteyttä, mutta on tällä hetkellä tilastollinen yhteys. En valitettavasti tunne uskontoa sillä tasolla, että voisin arvioida Aten tapaan, onko islamilla ja terrorismilla sisällöllistä loogista yhteyttä. Arvaan, että teksteistä voi löytää yhtä rumia kohtia kuin Raamatusta:

Jos saatte tietää, että jossakin niistä kaupungeista … on kelvottomia miehiä, jotka ovat viekoitelleet kaupunkinsa asukkaat palvelemaan … vieraita jumalia … teidän on miekalla surmattava sen kaupungin asukkaat. Julistakaa kaupunki Herralle kuuluvaksi uhriksi, hävittäkää se ja surmatkaa sekä asukkaat että heidän karjansa. Kaikki sieltä saatu saalis on koottava keskelle toria. Sitten koko kaupunki samoin kuin kaikki saalis on poltettava kokonaisuhrina Herralle, teidän Jumalallenne. Sellainen kaupunki pysyköön ikuisesti rauniokasana; sitä ei saa enää koskaan rakentaa uudestaan.

Kylmän datan perusteella tärkein kysymys ei ole miten voimme suojautua islamistiselta terrorilta vaan miten voimme auttaa islamilaista maailmaa lopettamaan väkivallan kierteen. Olemme onnistuneet tässä kotipihallamme omasta uskonnostamme ja sen jakolinjoista huolimatta. Se ei oikeuta meitä viisastelemaan, mutta ehkä voimme jossain auttaa ja tukea. Kokemuksemme ei ainakaan oikeuta meitä ilmaiskuihin.

//Topias Uotila

---

Vieraskynä 5.4.2017, Atte Kaleva.

 

Atte Kaleva on sotatieteiden maisteri ja kapteeni evp. Kaleva on tutkinut jihadistista ideologiaa ja kommentoi blogissaan (attekaleva.fi) ääri-islamistista terroria ja radikalismia.

Islam uskontona liittyy aivan olennaisesti jihadistiseen ideologiaan. Tästä ei pitäisi kenelläkään olla enää mitään epäselvyyttä. Jihadistit itse pyrkivät aktiivisesti oikeuttamaan ideologiansa islamilaisiin lähteisiin perustuen. Näistä lähteistä, Koraanista ja hadith-kokoelmista, ideologinen oikeutus on kieltämättä melko helppo löytääkin. Vaikka Koraania lukemalla ei voidakaan suoraan saada vastausta kysymykseen, miksi joku yksittäinen henkilö liittyy jihadistiseen terrorismiin, kokevat monet liittyneistä edustavansa ‘aitoa’ islamia ja puolustavansa muslimeita.

Mutta islam, tai edes jihadistinen ideologia itsessään, ei yksin selitä sitä, miksi jotkut lähtevät taistelemaan IS:n riveihin tai ovat jopa valmiita toteuttamaan itsemurhaiskuja. Nämä prosessit ovat paljon monimutkaisempia ja jokaisen lähtijän yksilöllisiin motiiveihin vaikuttavat myös paljon maallisemmat asiat. Kaiken selittäminen halki-poikki-pinoon -menetelmällä jonkin ideologian syyksi saattaa näyttää houkuttelevalta patenttiratkaisulta, mutta se yksinkertaistaa monitahoista ongelmaa liikaa.

Todelliseen ymmärrykseen jihadismista ilmiönä eivät kummankaan äänekkään ääripään yksinkertaistukset anna todellisia eväitä. Päinvastoin, loputon kiistely islamin ja jihadismin välisen suhteen olemassaolosta jopa estää julkista keskustelua nousemasta aidosti hedelmälliselle tasolle. Keskustelussa pitäisikin nyt keskittyä siihen, minkälainen islamin ja jihadismin suhde oikeastaan on ja miten islam uskomusjärjestelmänä vaikuttaa jihadistiseen liikehdintään. On ensiarvoisen tärkeää, että tätä keskustelua käydään yhdessä tutkijoiden ja viranomaisten, mutta myös muslimiyhteisöjen kanssa. Tavoitteena ei saa olla islamin puolustaminen tai sitä vastaan hyökkääminen, vaan ilmiön todellinen ymmärtäminen.

//Atte Kaleva

---

Vieraskynä 4.4.2017, Iida Hilden, Suininlahden yläaste, 9c, Siilinjärvi.

Terrori ja islam

Nykypäivänä islam yhdistetään todella vahvasti terrorismiin. Erityisesti viimeisen 15 vuoden aikana terrorismi on yhdistynyt juurikin Al-Qaidan ja Isisin kaltaisten islamilaisten salafi-jihadististen ryhmien toiminnaksi. Jihad on keskeinen osa ääri-islamistien terroria. Se tarkoittaa taistelua islamilaisten maiden maallisia hallituksia vastaan. Tämän tulkinnan mukaan maiden hallitus siis estää Islamin toteuttamista ja toimivat epäislamilaisten periaatteiden mukaan. 1990-luvulta alkaen etenkin Lähi-idässä on levinnyt islamilaisen väkivallan aalto, jonka edustajat puhuvat mielellään toiminnastaan jihadina legitimoidakseen tekemiään terrori-iskuja. Pisin historia jihahistien iskuilla ja teoilla on Palestiinan/Israelin (uutisoidaan nykyään Lähi-itänä) alueella. Siellä väkivalta ja terrori on kuulunut ihmisten elämään jo yli puolen vuosisadan ajan. Palestiinalainen terrorismi alkoi ennenkaikkea PLO:n toimintana. Iskujen takana on vaikuttanut poliittisena ideologiana nationalismi ja sekulaari arabisosialismi. Palestiinalaiset näkivät, että Israelin valtion perustamisen yhteydessä heiltä oli viety osa heidän maataan, ja tappiollisten sotien jälkeen jopa YK:n heille varaama osa maata oli mehitetty. Tällainen tilanne ruokki vihaa, joka purkaantui levottomuuksina ja väkivaltana. Länsi-Euroopassa vastaavanlaiset tunteet ovat purkautuneet terrorismina esimerkiksi 1960 –ja 1970-luvulla Saksassa sekä Italiassa.

Samanaikaisesti islamin nimeä käyttävä väkivalta nousi esiin myös muualla islamilaisessa maailmassa, missä sosiaaliset,taloudelliset ja poliittiset ongelmat ovat suurimmillaan, ja missä väkivaltaa on perusteltu aiemmin muilla ideologioilla. Lukiessani monenlaisia mielipidekirjoituksia ja dokumentteja terrorismiin sekä Islamiin liittyen, huomasin, että ääri-islamilaisen maailman väkivallalle ja terrorille on etsitty syytä islamin uskosta ja islamilaisesta ideologiasta. Puhutaan usein niin kuin se olisi Islamin uskon, ja esimerkiksi Koraanin syy, että väkivaltaa ja terroria käytetään. Tässä on selvästi unohdettu huomioida se, että Lähi-idän väkivallan kierteellä on pitkät juuret, ja että islam on noussut legitimoivaksi ideologiassa vasta viime aikoina. Mielestäni siis yhtälö terrori=islam, ei pidä täysin paikkaansa, sillä vähemmän tulehtuneilla alueilla islam ja islamismi toimivat täysin rauhanomaisesti. Lisäksi monet muslimit häpeävät terrorismia, ja jopa islamin korkeimmat oppineet tuomitsevat terrorismin, joihin kuuluu muunmuassa terroristin Osama bin Ladenin opettaja Salman al-Odah.

Lähipäivinä on puheenaiheeksi on noussut miten ja miksi, esimerkiksi nykyisin suuressa roolissa oleva terrorijärjestö Isis saa värvättyä uusia kannattajia, ja erityisesti nuoria riveihinsä. On myös ihmetelty, miksi länsimaiset nuoret ovat kasvaneet omaksumaan länsivastaisen ajatusmaailman ja ottamaan suuria riskejä osallistuakseen terroritoimintaan. Monet ovat ajatelleet, että selitys löytyy itse islamin uskosta, tai radikaalien saarnaajien vaikutuksista nuoriin sekä heidän ajatusmaailmaansa. Toiset taas uskovat ilmiön juurien johtuvan syrjinnän ja huonon aseman tuottamasta syrjäytymisestä ja vieraantuneisuuden tunteesta. Jos minulta itseltäni kysytään, jälkimmäinen kuulostaa loogisemmalta selitykseltä. Aiheesta on kuitenkin kiistelty paljon, sillä esimerkiksi Euroopassa terrori-iskujen toteuttajat eivät vaikuta yleisesti olleen mitenkään erityisen syrjäytyneitä saatika huonosti kotiutuneita. Kyse ei siis välttämättä olekaan huono-osaisuudesta tai asemasta. Radikalisoitumisen syitä voi tietysti olla monia, mutta eriyisesti nuorten radikalisoitumista jihadismiin sekä terrorismiin on pystyttävä ehkäisemään jotenkin.

Terrorismi nykypäivänä

Yhdysvaltain hallituksen mukaan sunnimuslimien harjoittama uskonnollinen terrorismi on yleisin terrorismin muoto nykyisin. Terrorismi on mielestäni vielä nykypäivänäkin erittäin hyvä esimerkki vastakkainasettelusta. Meille se on terrorismia, sillä se tapahtuu meitä vastaan, kun taas joillekkin se on vapautustaistelua heidän oikeuksiensa ja maidensa sekä kulttuurinsa puolesta. Terrorismi ja erityisesti terrori-iskut ovat viime vuosikymmenen aikana lähteneet rajuun nousuun, mutta kasvu rajoittuu pääasiallisesti muutamaan maahan Lähi-idässä sekä Etelä-Aasiassa. Erityisesti eesiin nousevat Irak, Afganistan ja Syyria. Jokainen näistä kolmesta maasta ovat lähes poikkeuksetta sotatilassa, josta huomaa, että terrorismi on usein sidoksissa väkivaltaisiin konflikteihin. Aikaisemmin 70-luvulla Euroopassa tehtiin enemmän iskuja kuin missään muualla maailmassa, ja nekin liittyivät usein nationalistis-separatistisiin konflikteihin esimerkiksi Baskinmaalla sekä Pohjois-Irlannissa, jossa vaikutti terrorijärjestö IRA. Nykyisin Eurooppa toimii siis vain terrorismin sivunäyttämönä, kun todellinen päänäyttämö sijaitsee Lähi-idässä, vaikka uutisoinnista voikin saada erilaisen kuvan. Kun iskujen määrä on kasvanut, niiden tuhoisuus on kasvanut mukana. Tämä johtuu varmasti siitä, että terrorismin on tarkoitus kiinnittää huomiota, joten iskuita on tehtävä entistäkin dramaattisempia, ja uhrien määrä on terroresteille suuressa osassa. Eurooppa terrorismin sivunäyttämönä näkyy myös uhrien määrässä. Vuosina 2000-2015 terrorismiin kuoli Länsi-Euroopassa 675 ihmistä, kun samaan aikaan ainoastaan Irakissa uhreja oli 58 177.

Vertailin 1970-luvun terrorismia 2000-luvun terrorismiin ja huomasin, että iskujen luonne on muuttunut Euroopassa huomattavasti. Siviilit joutuvat aiempaa useammin terrori-iskujen kohteeksi esimerkiksi lentokentillä, yleisötapahtumissa ja metroissa. Lähi-idässä terrorismi hyökkää hallintoa vastaan, ja iskujen kohteeksi joutuvat usein sotilaskohteet ja yksityiset henkilöt. Nykyisin islamististen terrorijärjestöjen tekemä terrorismi on kuitenkin satunnaisempaa kuin aiempi terrorismi Euroopassa, mutta se suunnitellaan paremmin, joten sitä on aikaisempaa vaikeampaa ennakoida ja estää. Tämän vuoksi ihmisten pelko joutua iskun kohteeksi Euroopassa on mielestäni täysin ymmärrettävää.

Hae lisää tilastoja Statistasta.

Terroristijärjestöt 2000-luvulla

2000-luvulla Euroopassakin vaikuttavat terroristijärjestöt tulevat pääsääntöisesti Lähi-idän maista,Afrikasta ja Etelä-Aasiasta. Maailman tappavimpia terroristijärjestöjä ovat olleet Boko Haram ja Isis, sekä 2000-luvun alussa koko maailman tietoisuuteen noussut Al-Qaida.

Boko Haram vuonna 2002 perustettu nigerialainen islamistinen terroristijärjestö, joka on pyrkinyt syrjäyttämään Nigerian hallinnon sekä asettamaan voimaan islamilaisen sarialain maan pohjoisosiin. Se on toiminut myös Nigerian naapurimaissa, Tsadissa ja Nigerissä. Järjestö aloitti sotilasoperaation vuonna 2009 islamilaisen valtion luomiseksi ja valloitti silloin suuria alueita Koillis-Nigeriassa. Sen jälkeen järjestö on kuitenkin menettänyt suuria osia alueistaan. Boko Haramin ideologian mukaan muslimien ei ole sallittua osallistua minkäänlaiseen poliittiseen tai yhteiskunnalliseen toimintaan, joka on yhteydessä länsimaisuuteen. Terroristijärjestö on todella länsimaisvastainen, jonka huomaa jo nimestä Boko Haram, joka tarkoittaa hausan kielellä ” Länsimainen koulutus on kiellettyä.” Järjestön perustaja on Mohammed Yusuf, joka on sanonut koulutuksen pilaavan uskon islamiin ja Jumalaan. Järjestön johtajana toimii raaoista teoistan tunnettu Abubakar Shekauhu. He surmaavat usein poliittikkoja,poliiseja ja muita järjestöä vastustavia yksityisiä henkilöitä.

Al-Qaida on ääri-islamistinen terroristijärjestö, joka on vastuussa monista suurista ja paljon uhreja vaatineista terrori-iskuista. Järjestön perustaja oli Osama bin Laden, jonka Yhdysvaltain erikoisjoukot surmasivat 2. toukokuuta 2011 Pakistanissa. Al-Qaidan toiminta huipentui syyskuun yhdennentoista päivän terrori-iskuihin, jotka oli suunniteltu huolella ja toteutettiin tehokkaasti. Terroristit kaappasivat 4 matkustajakonetta, joista kaksi ohjattiin tahallisesti päin New Yorkin WTC-torneja. Yksi koneista ohjattiin kohti Washingtonin tuntumassa olevaa Pentagonia, ja viimeinen kone putosi maahan Pennysylvaniassa. Järjestö uhkasi 2015 iskeä Yhdysvaltoihin sekä Eurooppaan, mutta toisaalta kilpaileva jihadistijärjestö Isis oli jo tuolloin heikentänyt Al Qaidaa merkittävästi.

Isis on jihadisti- ja terroristijärjestö, joka toimii pohjoisessa Irakissa ja Syyriassa, ja hallitsee suurta osaa maista. Järjestöä on johtanut kalifiksi nimitetty Abu Bakr al-Baghdadi. Isis on aiemmin kuulunut Al-Qaidaan, mutta erosi siitä vuonna 2014. Viime vuonna Isis menetti tuntuvasti alueitaan Irakissa ja Syyriassa, ja muunmuassa Syyrian pääkaupungissa Aleppossa se on yrittänyt vaikuttaa paljon. Isisin ideologia perustuu sunni-islamilaiseen wahhabismiin, joka painottaa Koraanin kirjaimellista tulkintaa. Yhdysvallat ja Venäjä ovat taistelleet Isisiä vastaan Syyriassa sekä Irakissa, ja järjestö on tehnyt viime vuosina lukuisia terrori-iskuja muunmussa Ranskaan,Turkkiin sekä Belgiaan.

//Iida Hilden

---

Säännöt: Kommentointi vain omalla nimellä, ellei minun kanssani ole muuta sovittu. Aiheena on ”Mitä terrorismi on?”. Tarkoituksena on, että lukijat keskustelevat aiheesta ja esittävät siitä omat näkemyksensä. Tavoitteena on päästä vuorovaikutteiseen keskusteluun hyvässä hengessä, joten kaikki öyhötys poistetaan armottomasti.

Lisää luettavaa

Lähde- ja kirjallisuusluettelua ylläpidetään ensimmäisen osan blogimerkinnän yhteydessä. Listalta löytyy 4. huhtikuuta 2017 tilanteessa jo 35 valittua lähdettä. Uudia lähteitä lisätään vielä runsaan viikon ajan.