Abstraktin uhkan sietämätön käsittämättömyys

Otsikkoja ja klikkijournalismia

Yle julkaisi lyhyen jutun, jonka ytimenä oli Suomen maavoimien operaatiopäällikön Petri Hulkon kommentti Ruotsin maavoimien komentajan Anders Brännströmin arvioon siitä, että Ruotsi voi olla sodassa muutaman vuoden sisällä. Kyseessä oli Brännströmin isännöimien maavoimapäivien kutsun saate, jossa lisäksi todettiin, että tarve kyetä aseelliseen taisteluun nykyaikaista vastustajaa vastaan on aiempaa selvempi. Kyvyn suhteen tavoitteena on nostaa kynnystä Ruotsiin kohdistuvaa aseellista hyökkäystä vastaan ja äärimmäisessä tapauksessa Ruotsin puolustaminen aseellisesti. Ihan maavoimien peruskauraa, siis.

Uhka, aikomus ja kyky

Jostain syystä juttuun saatiin mukaan suursodan käsite ja vastauksena Hulkko totesi tietysti, että “[m]eitä ei uhkaa mikään sotilaallinen uhka.”

Uhka = aikomus × kyky (threat = intent × capability¹)

Näin sotilaallinen uhka määritellään. Konkretiaan päästän vasta kyvyn, eli sotilaallisen kapasiteetin (tai potentiaalin) arvioinnin myötä, mikä onkin terve ja oikea Suomen puolustusvoimien ylläpidon ja kehittämisen lähtökohta. Perinteisesti on katsottu että kapasiteetin muutos on hyvin hidasta. Poliittinen aikomus, eli tahto, voi muuttua äkkiä ja sisältää aina mahdollisuuksien hyödyntämisen.

Kasakka ottaa sen, mikä on löyhästi kiinni

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe 211. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa Säätytalolla marraskuun 10. päivänä 2014.

Virallinen totuus

”Venäjä ei ole uhka” on pravdaa siinä suhteessa, että se on poliittinen asiain laita ja eksistentiaalinen välttämättömyys, jota varomme muuttamasta.

Tosiasiat on kuitenkin syytä tunnustaa. Vaikka suurin osa maanpuolustukseen liittyvistä asioista ovat salassa pidettäviä, on julkiset ja ilmeiset asiat kyettävä kertomaan ja niihin liittyvät ilmiöt selittämään muutoinkin, kuin poliittisesti korrektin liturgian avulla. Venäjällä on nähtävissä uudelle taajuudelle viritettyjen sotilasdoktriinin ja kansallisen turvallisuuden strategian myötä merkittävä muutos poliittisessa ohjauksessa ja tahtotilassa. Poliittinen tahto on se, että asevoimat ovat käytettävissä aiempaa helpommin, nopeammin ja monipuolisemmin poliittisten päämäärien edistämiseksi.

Sotilaallisen kapasiteetin muutosnopeus Venäjällä on kasvanut. Muutos ei enää ole hidasta ja etenkin kyky siirtää (keskittää) yhtymiä yhdentoista aikavyöhykkeen ylitse on logistisesti huikea. Tämän myös Hulkko totesi selvästi sanomalla:

Puolustusvoimat seuraa tottakai turvallisuustilanteen muutosta ja on sanottava, että siitä on tullut aiempaa vaikeampi ennustaa. Muutokset tapahtuvat nykyään aiempaa nopeammin.

Itse käänsin sanoman venäläiseen doktriinin ja strategian käsitteistöön ja kirjoitin seuraavasti:

Venäjän sotilaallisen potentiaalin määrän ja laadun kasvu lähialueillamme on Suomelle merkittävin sotilaallinen vaara‬, josta voi nykyisin ennakoitua nopeammin ja herkemmin kehittyä ‎uhka‬, jolloin Venäjä on korkeassa valmiudessa käyttää asevoimaa Suomen alueelle laajemman konfliktin ratkaisemiseen liittyen. Ratkaisua haettaneen ennaltaehkäisevästi tai erittäin nopeasti ja päättäväisesti konfliktin alkuvaiheessa.

Tällaisessa tilanteessa on vaarana, että Venäjän ‎valmius‬ asevoiman käyttöön kasvaa nopeammin kuin Suomen ‎kyky‬ sen torjumiseen, mikä luo mahdollisuudet opportunistiseen asevoiman käyttöön poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Asevoiman käyttöä ei tällöin edellä pitkäaikainen poliittinen painostus eikä joukkojen merkittävä poikkeava liikehdintä vaan asevoiman käytön valmistelut voidaan salata valmiusharjoituksilla ja puolustajan kykyä poliittiseen päätöksentekoon heikentää informaatiopsykologisella hämärtämisellä.

Virallinen mielipide

En ole eri mieltä maavoimien operaatiopäällikön kanssa. Venäjä ei ole uhka, mutta kysymys itsessään on yksinkertaistava. Molempien uhkan osatekijöiden suhteen muutosnopeus ja ennustettavuus ovat kasvaneet merkittävästi. Kun vastaus tuohon suosittuun uhka-kysymykseen yhtäkkiä on kyllä, eivät sotilaat ole enää vastaamassa siihen, vaan torjumassa uhkaa. Onneksi Suomen puolustusvoimat on varautunut muutokseen. Puolustusvoimain komentaja on kuitenkin painottanut varautumista nopeampaan muutokseen, mihin päästään lisäämällä joukkojen käytettävyyttä ja saatavuutta, eli parantamalla valmiutta nopeaan toimintaan. Puolustusministeri Jussi Niinistö näkee, että lakimuutoksilla koskien reservin käytettäyyttä lisäämällä päästään tähän. Uusi muotisana on keksitty:

Jotta totuus ei unohdu: Puolustusvoimien palkattu henkilöstö ja palveluksessa valmiiksi jo olevat asevelvolliset − varusmiehet − ovat se resurssi, joka meillä on välittömästi käytettävissä valmiuden säätelyyn. Todellinen voima piilee kuitenkin osaavassa, hyvin varustetussa reservissämme. Sen käytettävyyden helpottaminen on kustannusneutraali tapa parantaa maanpuolustusvalmiuttamme.

Puolustusministeri Jussi Niinistö 216. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa Säätytalolla tammikuuna 18. päivänä 2016.

Tilanteessa, jossa Suomi on ympäristönsä ja viiteryhmänsä ainoa maa, joka ajaa sotilaallista toimintaansa alaspäin, on tärkeää löytää budjetääriseen nollasummapeliin mahtuvia keinoja saada aikaan enemmän samalla rahalla. Totuus on kuitenkin se, että valmius maksaa. Kustannusneutraalia ratkaisua ei ole, vaan kyse on valintojen ja vajeiden siirtämisestä tulevaisuuteen. Naapurimme aikomuksen ennustettavuuden ja ennakoitavuuden heikentyessä herääkin kysymys, onko siihen varaa? Puolustuksen valintoja ei voida siirtää loputtomiin. Nykykehityksellä olemme kymmenen vuoden sisällä kyvyttömiä valitsemaan omaa puolustusratkaisuamme, kun peruspilarit ovat yksi kerrallaan nakertuneet palasiksi. Oikein mitoitettu puolustus vaatii oikein mitoitetun rahoituksen.

//James

P.S. Tästä muuten lähti sokka irti, eli Iltasanomien ja Iltalehden mukaan tein ulostulon. Tämä antaa varsin ikävän kuvan suomalaisen älyllisen sota- ja turvallisuustieteellisen keskustelukulttuurin tilasta. Sen muutosnopeus on kovin hidas.

---

Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa. Puolustusvoimien virallista kantaa asiaan ei välttämättä edes ole olemassa.