Kielletään laittomat mielenosoitukset!
Suomen poliisi päätti Jyväskylän Salmirannssa mielenosoituksen voimakeinoin.
Tästä asiasta kansanedustaja Mikko Kärnä aloitti voimakkaan kommentoinnin sosiaalisessa mediassa, jossa hän muun muassa linjasi seuraavasti:
On kyllä jotensakin uskomatonta, että Suomessa näyttää olevan iso joukko ihmisiä, joiden mielestä viranomaisten virkavelvollisuuksien suorittamisen estäminen passiivisin keinoin olisi laillista. Ei muuten ole. Väkivaltainen vastustaminen on vakavin muoto, mutta myös haitanteko virkamiehelle ja niskoittelu poliisia vastaan ovat rikoksia. Ei pidä missään nimessä puhua “mielenosoituksista”, jos kyse on virkatehtävien hoitamisen estämisestä.
Posted by Mikko Kärnä on Tuesday, 5 September 2017
Kärnä puhuu päivityksessään rikoksesta ja laillisuudesta ja siksi on hyvä tarkastella asiaa juurikin viileän juridisesti näiden termien kautta. Päänvaivaa aiheuttaa tietysti termi mielenosoitus. Kokoontumislain (530/1999) 2 § kuitenkin määrittelee mielenosoituksen varsin selkeästi. Salmirannan tapauksessa kyseessä lienee ollut mielenosoitus, joka ei ole ollut yleinen kokous tai yleisötilaisuus ja näiltä osin putoaa osillaan kokoontumislain soveltamisalan ulkopuolelle. Tällöin määräävänä on perustuslaillinen kokoontumisvapaus:
Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin.
Suomen perustuslaki 13 §.
Salmirannassa kokoontui siis perustuslaillisen vapauden nojalla järjestetty mielenosoitus, jonka tarkoituksena oli kokoontumisvapauden käyttäminen ja jonka tarkoituksena on (todennäköisesti) saattanut olla estää tai haitata viranomaista suorittamasta virkatointa, so. afgaaniperheen käännytystä. Tämä on kuitenkin täysin sallittua ja kuuluu nimenomaisesti siihen turvaan, jonka lainsäätäjä on perustuslailla ja muulla sääntelyllä taannut. Viranomaisen häiritsemisen yritys mielenosoituksella ei ole rangaistava, eli on laillisesti sallittua kokoontua osoittamaan mieltä viranomaisen toimia vastaan. Myös eduskuntatalon portaille saa kokoontua osoittamaan mieltä Mikko Kärnää vastaan, jopa silloin kun hän äänestää kansallisen turvallisuuden supertärkeästä asiasta, vaikka tällainen ei Kärnää miellyttäisi.
Ydinajatus on siinä, että perustuslaillista vapautta voidaan käyttää niin kauan kun se ei loukkaa muiden vapautta. Tällaisia vapauksia ovat mm muiden vapaus kokoontua, käyttää julkista paikkaa, liikkua julkisella paikalla ja myös viranomaisen vapaus suorittaa virkatehtäviään parhaaksi katsomallaan tavalla. Mikäli vapauden käyttö loukkaa muiden yksilöiden, ryhmien, yhteisöjen tai viranomaisen vapautta voi viranomainen puuttua siihen sopivaksi katsomallaan tavalla. Puuttumisessa on kuitenkin huomioitava se, että sen tulee rajoittua siihen, että häiriö muiden vapaudelle tai yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle poistetaan. Puuttumisella ei voida puuttua perustuslailliseen kokoontumisvapauteen tai oikeuteen osoittaa mieltä, vaan ainoastaan ohjata se sellaiselle alueelle tai sellaiseen paikkaan missä se ei loukkaa muita. Tämä tapahtuu esimerkiksi antamalla mielenosoittajille kehotus siirtyä.
Tässä valossa kansanedustaja Kärnän vaatimus mielenosoitusten kriminalisoinnista niiden lausumattomien, siis arvioitujen, tarkoitusperien ja tavoitteiden perusteella näyttäytyy varsin kummallisena. Kärnän kriminalisointilogiikkaa soveltamalla poliisi kitkisi pois kaikki itselleen ja päättäjille epämieluisat ja sopimattomat mielenosoitukset pois, koska niillä yritetään vaikuttaa poliisin toimintaan(!)
Kärnän kommentti näyttäytyy myös varsin kummallisena, etenkin kun poliisi itse ei näe mielenosoituksissa varsinaista ongelmaa, vaan on aiemmin tunnistanut ongelmina kyvyn puuttua mielenosoituksiin oikeilla ja tilanteeseen suhteutetuilla voimankäytön keinoilla. Tämä yhtälö on ratkaistavissa antamalla poliisille lisää resursseja ja asteittaiseen voimankäyttöön paremmin sopivia välineitä ja niihin liittyviä valtuuksia, jolloin poliisi pystyy tekemään tehtävänsä, eli turvaaman omat toimensa samalla kun poliisi turvaa mielenosoittajien oikeuden osoittaa mieltään kenenkään muun vapautta loukkaamatta.
Kärnän kommentti näyttäytyy irvokkaana, kun hän saa sille sivustatukea sellaisilta henkilöiltä, jotka yleensä näkevät märkiä päiväunia sitä, miten poliisi pamputtaa, kaasuttaa ja pidättää “vihervassareita” vieressä “isänmaalliset” ryhmät kannustamassa ja astumassa paikalle tilanteen jälkihoitoon. Kärnän kommentti on myös levinnyt muutamaan “isäm maan puollustajan” foorumiin ja siellä kirjoitettu ei ole eduksi kansanedustajalle, ellei hän sitten ota isoa loikkaa loistavaan siniseen tulevaisuuteen.
Negatiivisuuden voima on hyvin vahva. Salmirannan tapauksessa saimme jälleen nähdä maltillisen ja kaikkien perustuslaillisia oikeuksia kunnioittavan poliisin, joka toimi varsin suhteellisesti ja käytti vain voimaa sen verran kun tilanteessa tarvittiin virkatehtävän suorittamisen turvaamiseksi. Tälle pitäisi antaa kiitosta ja tehdä hatunnosto, sen sijaan, että lähdetään nakertamaan kokoontumisvapautta lakiin perustumattomilla mielipiteillä, joita popularisoidaan puhumalla rikoksista, laittomuudesta ja vaatimalla mielenosoitusten kriminalisoimista. Jos halu estää sopimattomat mielenosoitukset on suuri, niin Venäjä tarjoaa hyvän mallin. Siellä mielenosoitukset ovat ankarammin kriminalisoituja, etenkin kun niiden ajatuksen ja tarkoituksen voidaan subjektiivisesti arvioida olevan Venäjän federaation patrioottisten ja historiallisten traditioiden vastaista. Venäjällä poliisi ja turvallisuusviranomaiset käyttävät myös lain ulkopuolista mielivaltaa Kremlille sopimattomien mielenosoitusten lopettamiseksi vaikka ne olisivatkin perustuslaillisia.
Ajatusrikokset eivät sovi Suomeen ja yritys saada viranomainen tai lainsäätäjä muuttamaan mieltään mielenosoituksella ei ole rikos. Näin on eduskunta päättänyt ja kerta toisensä jälkeen vahvistanut, eikä sitä ole Salmirannan perusteella syytä muuttaa. Jos kuitenkin on syytä harkita uudelleen, niin siihenkin kansanedustaja Kärnällä on paremmat keinot ja edellytykset kuin tiettyä kuulijakuntaa kosiskelevat Facebook-päivitykset.
//James
Säännöt: Kommentointi vain omalla nimellä, ellei minun kanssani ole muuta sovittu.
Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta minkään viranomaisen tai muun tahon virallista kantaa.
Olet oikeassa tässä, että “Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin”
Siis mielenosoitukseen ei tarvita erikseen lupaa, vaan on ilmoitusvelvollisuus, joka pitää suorittaa ennen tapahtumaa. Nykyään sen voi tehdä sähköpostilla, ja poliisi kirjaa sen omaan järjestelmään ja suorittaa jonkinlaisen uhka arvion tarvitaanko tapahtumaa suojaamaan 10 vai tuhat mellakkavarusteisiin varustettua poliisia.
Itse pidin aikoinaan yhden hengen mielenosoituksen Neuvostoliiton suurlähetystöllä 1990-luvun vaiheessa. Päivystävä komisario tuli paikalle ja kysyi nimeni ja tarkoituksen, ja sain jatkaa sitä koska olin yksin ja silloisen kokoontumislain mukaisesti se ei ollut ennakkoilmoitusvelvollisuuden alainen. Eikä ole vieläkään.
Eli jos estän poliisia suorittamasta sen laillista tehtävää, niin syyllistyn haitantekoon, joka on rangaistavaa. Siten ne turvapaikanhakijat jotka estivät poliisin tekemästä työtänsä olisi pitänyt ottaa kiinni ja määrätä sakkorangaistus.
Jos poliisin työtä estetään laittomalla mielenosoituksella, niin tässä ei enää täyty kokoontumisen vapaus eikä laillisen mielenosoituksen järjestäminen.
Kiitos kommentista Jukka!
Juuri näin. Mielestäni hahmotat ja yksilöit tilanteen varsin hyvin.
Hahmotan hieman rautalangalla ja yleisemmin:
– Paikassa X voi olla mieltää osoittamassa ryhmä A, joukko B, henkilöt C, D ja E, sekä ryhmä F ja henkilö G.
– Näistä kokoontumisen laatu voi olla sellainen, että vain A ja G ovat ilmoitusvelvollisia. Muilla on tietysti aina oikeus ilmoittaa(!)
– Jos A:n mielenosoittaja ryhtyy häiriköimään, niin hän loukkaa muiden vapautta ja silloin virkavallan on turvattava se puuttumalla A:n mielenosoittajan käytökseen.
– Virkavalta voi myös puuttua koko ryhmä A:n mielenosoitukseen, mutta silloin harkittavaksi tulee nimen omaan suhteellisuus, eli mitä vaaditaan, jotta kaikki voivat käyttää vapauttaan turvallisesti.
– Jos ryhmä A ja joukko B alkavat kahinoimaan, on henkkilöiden C, D ja E sekä ryhmä F:n ja henkilö G:n oikeus osoittaa mieltä silti turvattava niin hyvin kuin tilanne sallii.
“Laittoman mielenosoituksen” käsite on taas mielestäni heppoisen hutera, enkä lähde sitä tässä pitkällisesti avaamaan, toistan vain sen, että kokoontumisvapauden käytöllä ei voida loukata tai rajoittaa muiden vapautta. Kokoontumisvapauden käytön etukäeinen kieltäminen sen perusteella, että voisi olla syytä epäillä, että joku mielenosoittaja toimii laittomasti, on taas vaikeaa eikä sellaisenaan sovi vapauden rajoitusperusteeksi. Olisi kyettävä osoittamaan, että mielenosoitus pyrkii rajoittamaan jonkun muun vapautta tai oikeutta. Tällöin sitä tulee rajoittaa esim. ohjaamalla se sellaiseen paikkaan, jossa se ei enää voi loukata muiden vapauksia. Näin poliisi usein toimii. Suomessa tämä asia toimii jo varsin hyvin enkä näe syytä sen muuttamiselle tai uusien käsitteiden keksimiselle.
//James