Sokea Reetta ja Mykkä Jussi
En kommentoi, lähden pois
Puolustusministeri Jussi Niinistö on useampaan otteeseen tuonut esille valmistelussa olevan lakiesityksen, joka antaisi Puolustusvoimain komentajalle valtuudet kutsua kertausharjoitukseen jopa 25 000 reserviläistä.
Puolustusministeri pitää valitettavana, että asevelvollisuuslain uudistaminen on kohdannut myös vastustavia kantoja. Tähän sopiikin hyvin ministerin viimeaikaiset ärähdykset, kuten “vinkunat pois“, uhkaus lähteä kävelemään Yle haastatelusta sekä kansliapäällikön nimitykseen liittyvä en kommentoi, jota kuitenkin seurasi tarkempi arvio valmistelutyöstä. Ylen Marjan vallassa -ohjelmassa ministeri oli välillä varsin haluton sanomaan yhtään mitään mistään.
Puolustusministeri jyrää vastustuksen vihjaamalla että vastustajat pelaisivat jonkun muun pussiin. “Venäjä” ei tässä tietenkään sovi sanoa taikka siihen millään tavoin viitata, muutoin vastauksena on varma “en kommentoi”. Puolustusministerin kritiikin vastaanottajiin kuuluu myös oikeusministeriö, joka on vastustanut lakiluonnosta siitä syystä, “ettei hallitus kerro, mitkä ulkoiset uhat tai kriisit edellyttäisivät ylimääräisten kertausharjoitusten määräämistä.”
Isänmaan etu edellyttää lain uudistamista, kenen etua vastustavat ajavat?
Ministeri itse on itse asiasta hyvin vaitonainen – hän ei kerro sellaisista uhkamalleista ja -kuvista , jotka laukaisisivat tällaisen valmiuden kohottamistoimen. Uhkakuvien kohdalta asia on osin ymmärrettävä ja erityisesti yksityiskohtaiset uhka-arviot ovat sotilaiden punaleimaista asiaa, jotka kuuluvat vain niille joilla on tarvetta tietää. Yleiset sotilaalliset uhkamallit voisi puolestaan edes osittain avata julkisesti ilman, että se häiritsisi niihin liittyvää valmistelua ja niiden selontekoihin tuomista. Tämä on jo tehtykin strategioissa ja muissa julkaisussa ja mm. maanpuolustuskursseilla, joten asiallisen julkisen tiedon jakaminen ei välttämättä olennaisesti tai edes vähääkään vaarantaisi maanpuolustuksen turvattavaa etua. Sitävastoin se lisäisi ymmärrystä ja parantaisi keskustelua itse asiasta.
Niin ikään, laajaan osittaisjulkisuuteen perustuvien väliraporttien ja muiden selonteon laadintaa tukevien selvitysten julkaiseminen ikään kuin murupolkuna kohti formaaleja selontekoja auttaisi tavallista pulliasta ymmärtämään asiaa ja sen tärkeyttä paremmin kuin jyrkkä ja vanhakantaista yksisuuntaista tiedottamista ja vastakarvaan silittämistä edustava “en kommentoi” -linja. Näin esimerkiksi Ruotsissa tehdään selontekovalmistelut.
Eräissä maanpuolustuksen foorumeissa ministeri on puolestaan ollut hyvin selväsanainen, joskin hyvin yleisellä tasolla. Parempi perehtyminen itse lakiin ja taustoihin toisi kenties vielä enemmän syvyyttä, painoa ja perusteita ministerin selville lausunnoille.
Onneksi myös oman puolustusvalmiutemme saralla voidaan merkittävää parannusta saada aikaan lainsäädäntöä tarkistamalla. Esimerkkinä otettakoon kertausharjoituksiin liittyvät aikarajat.
Puolustusministeri Jussi Niinistö 216. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa Säätytalolla tammikuuna 18. päivänä 2016.
Nykytilanteessa asevelvollisuuslaki on osiltaan vanhentunut tai tehoton
Puolustusministeri käyttää välillä blogejaan ja välillä puolustusministeriön sivuja asiansa ajamiseen. Blogissa tyyli on vapaampi ja otsikot linjanvetoja, kuten tämän asian Valmius ei ole vallansiirtoa. Niinistö toteaa, että “Isänmaan etu edellyttää asevelvollisuuslain pikaista uudistamista” . Nopea valmistelu on yhä arvaamattomaksi muuttuvassa turvallisuusympäristössä tärkeää. Toimeenpanovallan tulee asiantuntija-arvioiden ja etenkin ulko- ja turvallisuuspoliittisen jatkuvan tilanteenarvion pohjalta kyettä hyvinkin nopeasti ryhtymään kaikkiin niihin toimiin, joita selonteoissa ja muissa stretegisissa ohjausasiakirjoissa on kirjattu tarpeellisiksi ja jotka muuttuvassa ympäristössä ovat usein heikkoina signaaleina todennettavissa. Tämä muutos on yksi niistä. Sumutorven soidessa on usein myöhäistä kääntää peräsintä.
Perusteet asevelvollisuuslaissa
Asevelvollisuuslaissa yhdeksi kertausharjoitusten tarkoitukseksi on kirjattu valmiuden joustava kohottaminen. Kertausharjoituskutsut reserviläisille on samaisen lain mukaan kuitenkin lähetettävä viimeistään kolme kuukautta ennen harjoituksen alkua. Tämän päivän uhkakuviin peilaten aikamääre tuntuu kovin pitkältä. Nykyinen säädös onkin laadittu aikana, jolloin uhkan uskottiin kriisien kehittyvän hitaasti ja siihen, että aikaa puolustusvalmisteluille olisi useita kuukausia. Nykykäsityksen mukaan valmistautumisaika voi olla huomattavasti lyhyempi. Silloin ei enää puhuta joustavasta puolustusvalmiuden säätelemisestä, vaan sen välittömästä kohottamisesta. Tätä varten puolustusvoimat on perustanut “uudet nopean valmiuden joukot.”
Olenkin käynnistänyt säädöshankkeen, jonka tavoitteena on nykyisten aikarajojen poistaminen silloin, kun reserviläiset kutsutaan kertausharjoituksiin valmiuden kohottamistarkoituksessa.
Puolustusministeri Jussi Niinistö 216. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa Säätytalolla tammikuuna 18. päivänä 2016
Valmistelun ytimessä on siis asevelvollisuuslain 48 § 1 mom 4 kohta, jonka mukaan reservin kertausharjoituksella “mahdollistetaan sotilaallisen valmiuden joustava kohottaminen”. Kyse lainmuutoksessa on nimenomaan asevelvollisuuslain kirjaimen toteutumisen edellytyksistä.
Puolustusvoimien valmiuteen liittyvä lainsäädäntö on pääosin toimivaa. Muuttunut turvallisuusympäristö aiheuttaa kuitenkin tarkastelutarpeita erityisesti vuonna 2007 edellisen kerran kokonaan uudistettuun asevelvollisuuslakiin. Puolustusvoimien reagointikyvyn takaamiseksi tulee asevelvollisuuslakia muuttaa reserviläisten käytön suhteen. Luonnos hallituksen esitykseksi on valmis ja tällä hetkellä lausuntokierroksella. Kertausharjoitukseen määräämistä ehdotetaan muutettavaksi siten, että puolustusvoimain komentaja voisi määrätä sotilaalliseen valmiuden joustavaan kohottamiseen tarkoitettuun kertausharjoitukseen välittömästi, kun päätös koskisi enintään 25 000 asevelvollista. Muussa tapauksessa päätöksen tekisi tasavallan presidentti puolustusvoimain komentajan esittelystä. Puolustusministeriö pidetään tietoisena näitä asioita koskevasta valmistelusta.
Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg 217. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa Säätytalolla helmikuun 29. päivänä 2016.
Valtioneuvoston kanta asiaan on, että “Puolustusvoimain komentajan päätös tulisi viipymättä saattaa puolustusministerin esittelystä valtioneuvoston ratkaistavaksi.”
Vinkunat pois!
Nykytilanteessa asevelvollisuuslaki on osiltaan vanhentunut tai tehoton. Se perustui uskomukseen useiden kuukausien strategisesta ennakkovaroituksesta ja sitä seuraavasta vuorokausien taktisesta ennakkovaroituksesta sekä edelleen siitä, että joustava valmiuden kohottaminen, eli valmiuden tehostaminen, sitä seuraava kohottaminen ja sen myötä syntyvä hyökkäystä ennalta ehkäisevän kynnnysarvon nostaminen voitaisiin tehdä joustavasti. Tästä päätöksenteko- ja toimi-vastatoimikamppailusta suosittelen lämpimästi lukemaan Anders Gardbergin artikkelin vuodelta 1997, joka Ukrainan kriiisin, etenkin Krimin, myötä on jälleen ajankohtaista sotataidollista substanssia ja päivtetty kirjoittajan uudella esipuheella. Yllätetyiksi emme saa enää joutua.
‘
Perustuslaki, valtiosääntö ja oikeusvaltio
Perustuslain valossa kyseessä on selvä vallansiirto. Perustuslain 128–129 § ovat yksiselitteisiä asiassa. Tasavallan presidentti on toimivaltainen ylipäällikkö.
129 § Liikekannallepano
Tasavallan presidentti päättää valtioneuvoston esityksestä puolustusvoimien liikekannallepanosta. Jollei eduskunta ole tällöin kokoontuneena, se on heti kutsuttava koolle.
Yhtä selkeä asiassa on asevelvollisuuslaki, joka säätää edellä mainittuihin AsevelvL 48.1 § 4 k ja PL 129 § liittyen ylimääräisestä palveluksesta seuraavasti:
82 § Ylimääräisen palveluksen tarkoitus
Ylimääräisen palveluksen tarkoituksena on kohottaa ja ylläpitää puolustusvalmiutta ja harjoittaa joukkokokonaisuuksia niille suunnitellussa kokoonpanossa niin, että joukko voidaan tarvittaessa määrätä liikekannallepanon aikaiseen palvelukseen.83 § Päätös ylimääräisestä palveluksesta
Tasavallan presidentti voi normaaliolojen vakavassa häiriötilanteessa tai poikkeusoloissa päättää puolustusvoimista annetun lain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetussa sotilaskäskyasioiden päätöksentekojärjestyksessä, että puolustusvoimat voi määrätä reserviin kuuluvia asevelvollisia ylimääräiseen palvelukseen. Päätös annetaan määräajaksi, enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan, ja se on peruutettava, kun puolustusvalmiuden kohottamiseen ja ylläpitämiseen johtanut tilanne sen sallii.
Kun hallitusmuodosta ja eduskuntajärjestyksestä vuonna 1999 siirryttiin yhteen nätisti paketoituun perustuslakiin, eli tehtiin ns. perustuslakiremontti, käsitteli perustuslakivaliokunta liikekannallepanoa toissijaisesti, tarkastellen sitä ensisijaisesti ylipäällikkyyden (128 §) täydellisen tai osittaisen luovuttamisen kautta. Perustuslakivaliokunnan mietintö asiassa otti siis kantaa vain ylipäällikkyyteen – oikeus liikekannallepanoon seuraa siis sen toimivaltuuden puitteissa, eikä liikekannallepanon laajuuteen tai sen delegointiin otettu vuonna 1998 kantaa. Perustuslaillinen tarkastelu vaatii siis aika vanhoihin oikeuslähteisiin perehtymistä ja niiden arviointia. Toivottavasti aika riittää. Perustuslakivaliokunnan mietintö vuodelta 1998 on laajuudessaankin masentavan mitäänsanomaton tähän vireille saatettavaan lakimuutokseen:
128 § Puolustusvoimien ylipäällikkyys.
Ehdotuksen mukaan presidentti voi valtioneuvoston esityksestä luovuttaa ylipäällikkyyden toiselle Suomen kansalaiselle. Luovuttamispäätös voitaisiin tehdä paitsi sodan aikana myös esimerkiksi aseellisen selkkauksen aikana ja tarpeen mukaan muulloinkin. Ylipäällikkyys voitaisiin luovuttaa määräajaksi tai toistaiseksi. Presidentin päätös ylipäällikkyyden luovuttamisesta kytketään valtioneuvoston esitykseen. Valtioneuvoston esitys tarkoittaa tässä itse asiassa 58 §:n 1 momentin mukaista ratkaisuehdotusta, jonka perusteella asia päätetään 58 §:n 2 momentin nojalla. Valiokunnan käsityksen mukaan valtioneuvosto voi esityksessään ehdottaa minkä tahansa luovuttamisen johdosta merkityksellisen seikan ratkaisemista presidentin päätöksellä. Presidentin päätöksestä riippuu esimerkiksi, luovutetaanko ylipäällikkyys kokonaisuudessaan vai säilyykö presidentillä ylipäällikön valta joltain osin. Toinen luovuttamispäätöksen ulottuvuus voisi koskea ylipäällikön valtuuksia ja tehtäviä. Päätöksellä on syytä ratkaista myös kysymys ylipäällikön vallan käyttötavoista eli päätöksentekomenettelystä. Tähän liittyy oleellisesti kysymys siitä, millä tavoin valtioneuvosto saa luovuttamisen jälkeen tietoja ylipäällikön vallan käyttämisestä.
Perustuslakivaliokunnan mietintö 10/1998 vp (PeVM 10/1998 vp — HE 1/1998 vp).
Missä ylipäällikkö?
Miksi ei ylipäällikkö itse voi käskeä valmiuden kohottamisen tarkoituksessa tehtyjä harjoituksia toimeenpantaviksi? Selvää on, että pysyvää delegointia ei voida nykylain puitteissa tehdä. Alemman tason valmiuden kohottamisen toimivallan delegointi puolustusvoimain komentajalle sopisi suomalaiseen kulttuuriin, mutta toisaalta asiassa jää avoimeksi ylipäällikön rooli ja kanta. Voitaisiin ajatella, että puolustusvoimain komentaja vastaisi normaaleista asevelvollisuuslain 48 § 1 mom 1-3 kohtien mukaisten harjoitusten käskemisestä ja kun valmiutta kohotetaan tietyn rajan ylitse antaa käskyn ylipäällikkö itse. Raja voisi olla hyvinkin matala. Salaamisen ja harhauttamisen näkökohtia tuskin voitaneen tuoda keskusteluun, koska kyseessä on kuitenkin prosessi, joka on parlamentaarinen ja siten varsin läpinäkyvä.
Puolustusministeri Niinistö työntää hyvin ansiokkaasti ja päättäväisesti tätä lakialoitetta valmisteluun, eli hallituksen esitykseksi asevelvollisuuslain uudistamisesta. Sen on määrä valmistua viikolla 14 eli huhtikuun ensimmäisellä kokonaisella viikolla. Se on hyvä. Selonteoissa linjatut ja sovitut asiat tulee toteuttaa. Kyvystä ottaa vastaan ulkomaista apua vatuloitiin lähes 15 vuotta ja muutkin lakimuutokset ovat antaneet odottaa itseään. Suurempi avoimuus ja jäljitettävyys selontekoihin ja turvallisuusympäristön analyyseihin tekisi prosessista vielä vauhdikkamman ja hyväksyttävämmän. Itseltä ei kannata asioita salailla ja jos valmistelu on kiireellisyyteensä vuoksi hieman heikkoa, niin ei sille kannata heti lyödä KS-leimaa (kiusallisen salainen). Myös vastustajiin menevät yleistävät ad hominem hyökkäykset ovat turhia.
[H]allituksen esitys (…) valmistuu viikolla 14. Lausuntokierroksella annettu palaute otetaan luonnollisesti arvioinnissa huomioon, mutta samaan hengenvetoon voi hyvin kysyä, kenen etua tämän lain uudistamista vastustavat ajavat?
Jussi Niinistö blogissaan, kopio ote Iltalehdestä.
Valmistelusta näkyy nyt puolustusministeri Jussi Niinistön sitoutuminen, uutteruus ja vahva tahtotila. Päätösvaltainen ja asianosainen Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei ole julkisesti ilmaissut tahtotilaansa, mikä ihmetyttää, huomioiden presidentin taustan juristina ja toisaalta hänen tehtävänsä ylipäällikkönä. Kaikkea ei voi delegoida tai saada valmiina ratkaisuna. Täytyy itse sanoa mitä tahtoo ja ohjata prosessia. Näin on varmasti tehty, mutta kyllä sen kestäisi ihan julkisestikin sanoa. Maanpuolustustahtoa vahva ylipäällikkö kohottaisi paremmin kuin sotilasparaatit soittokuntineen.
Omalta osaltani laitan peukut ylös tämän uudistuksen ja tulossa olevan hallituksen esityksen puolesta! Muistakaa kirjoittaa valtuuttamillenne siitä, kuinka tärkeä asia tämä on!
Sotilaallisen maanpuolustuksen asialla, perusoikeuksianne ja perustuslakiamme varjellen, kansamme elinmahdollisuuksia ja valtionjohtomme toimintavapautta turvaten sekä toimintakykyistä Itsenäistä Suomea kriittisesti ja rakentavasti keskustelellen pala palalta kokoon laittaen,
//James
P.S. Tästäkin lähtee varmaan sokka irti, eli medialle etukäteen: Mitähän jos kysysitte asiaa viitatuilta vuoden 1998 perustuslakivaliokunnan jäseniltä ja sen kuulemilta valtiosääntoikeuden ja muilta nykypäivän asiantuntijoilta? Mulle on ihan turha soittaa tai repiä otsikoita. Ks huomautus alla.
Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.
Edellisissä viesteissä esiintyy joitakin mainintoja, joita vähän kommentoin.
MPK:n vuosibudjetti lienee tänä vuonna reilut 3 M€, siis naurettava summa. MPK:n ja paikallisten/alueellisten joukkojen (Suojeluskuntia muistuttavien) vuosibudjetti pitäisi olla ainakin 50 M€/vuosi. Mielellään paljon enemmän. Silti se olisi murunen koko MP-budjetista. Maanpuolustuskyky nousisi maassa huomattavasti. Myöskin nämä joukot toisivat voimakkaan omanlaisensa lisän maanpuolustukseen. MIelestäni MPK tekee hyvää työtä ja maakuntajoukot ovat paikallaan. Voisi aivan hyvin muodostaa alue/paikallisjoukoista oman puolustushaaransa samoin kuin on Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa ja Baltian maissa.
Epäily siitä, että mistä tulisivat vapaaehtoiset Suojeluskuntaan. Niin kuin hra Putkinen kirjoitti, niin todellinen toiminta vetää magneetin tavoin vapaaehtoisia. Siinä olen samaa mieltä. Mitkään puistokävelyt ja makkaran paistamiset nuotiolla ja nokipannukahvit eivät sitä tee. Osan väestä PV voisi SA-sijoittaa suoraan paikallisjoukkoihin. En hetkeäkään epäile, etteikö väkeä tulisi oikein organisoidessa toimintaa. Mukaan pääsyn kriteerejä eri komppanioihin ja muhin yksiköihin olisi eritasoisia. Nyt mukaan taitavat päästä vain valiotaistelijat. Elitistisesti ajatteleva saattaa ajatella, että tavallisesta 35-50 vuotiaasta reserviläisestä on vain vähän hyötyä.
Jos suuruusluokkaa puolen miljoonan koulutettua ja ei-SA-sijoitettua reserviläisjoukkoa ei hyödynnetä, niin tappio on suuri maanpuolustuksen kannalta. Mielestäni tällainen asiantila johtuu, ei ensisijaisesti vähistä rahoista, vaan saamattomuudesta ja näkemyksettömyydestä. Ja sellaisesta pessimistisestä mielialasta, mitä insinööri maakunnastakin edustaa. Olen itsekin käytännössä kohtalaisesti perillä meko pitkältä ajalta vaikkapa Viron Kaitseliidusta ja Latvian Zemessardzesta. Olisi Suomen pessimisteille terveellistä vierailla vaikkapa Virossa tai Ruotsissa tutustumassa.
Tehty esitys on hyvä ja kannatettava. Jos ollaan tarkkoja, se ei rajaa välittömien kertausharjoitusten käskemistä 25 000 henkeen. Lakiluonnoksessa todetaan, että tätä suuremmat harjoitukset käskee tasavallan presidentti. Ajatuksena on ilmeisesti, että voidaan nostaa valmiutta ja samalla selittää, että kyse on sotilasteknisestä, ei poliittisesta päätöksestä.
Itse näkisin, että järkevin tapa säätää asiasta voisi olla todeta: “– käsketään sotilaskäskyllä. Tasavallan presidentti määrittelee valtuudet käskeä 48.4 pykälän mukaisiin harjoituksiin.” Tämä olisi joustava, tehtävätaktiikan mukainen ratkaisu. On ihan ymmärrettävää, että tällainen pikakäsky voi olla tarpeen. Kulloisenkin uhka-arvion mukaan käskyvallan on oltava sopivalla tasolla, jota ei kannata lainsäädännöllä määrittää. Joissain tilanteissa voisi olla luontevinta antaa pikakäskyn antovaltuus jopa aluetoimistotasalle, jos pelätään tuli-iskun voivan häiritä ylimmän johdon toimintakykyä. Toisaalta tilanteen rauhoittuessa valtuus voitaisiin pitää ylipäällikkötasalla. Kun asiasta ei säädettäisi julkisesti, saataisiin myös salaamisnäkökohta huomioitua.
Jos lakimuutos tulee, olisi tärkeää pitää paikallisia pikakertauksia aivan demonstraatiomielessä. Vain tällä tavoin voidaan saavuttaa uudistuksen tärkein poliittinen tavoite: lasketaan valmiuden kohottamisen poliittista hintaa. Nyt armeijan käskeminen ylimääräiseen palvelukseen olisi järkyttävän kova päätös, joka kiristäisi tilannetta entisestään, sillä tällaista päätöstä ei ole tehty toisen maailmansodan jälkeen. Valmiuden joustava kehittäminen edellyttää käytännössä sitä, että pikakertausharjoituksia käsketään jossain päin maata vähintään kolme, neljä kertaa vuodessa. Maavoimien valmiuden nostosta on siis tehtävä rutiininomainen toiminto, joka tuottaa vain yhden palstan otsikoita. Vain tällöin se on tehtävissä todellisessa tarvetilanteessa riittävän helposti.
Yllättäviä valmiusharjoituksia tarvitaan Suomeenkin.
Eilen aamulla Viron Puolustusvoimain komentaja hälytti yllättäen Puolustusvoimain rauhanajan joukot. Joukot rupesivat tekemään sitä mitä valmiussuunnitelmat edellyttivät. Illalla hälytettiin myös Suojeluskunnat yllättäen valmiusharjoitukseen.
Oleellista on nimenomaan se että joukot yllätetään – eikä kyseessä ole etukäteen tiedossa oleva suunniteltu harjoitus.
Jos haluat, Insinööri maakunnasta, vastaanottaa pari hiljattain laatimaani ehdotusdokumenttia Kodinturvasta, niin voin lähettää ne. Olen lähettänyt ne ehdotuksena laajalle joukolle mp-alan johtajia. Sähköpostiosoitteeni on: unto@multus.fi. Jos lähetät jotakin tähän osoitteeseen, niin saat ne dokumentit paluupostissa. Sp-osoitteesi pysyy vain minulla, sen lupaan. Arvelen, että dokumentit voivat kiinnostaa sinua.