Valheiden valtakunta
Valheiden vetovoima
Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin vieraili Kultarannassa ja puhui sekavia.
Muistutan teitä, että Venäjä on tehnyt päätöksen ja toteuttanut sen: me olemme vetäneet Suomen ja Venäjän rajalta joukkomme 1500 kilometrin etäisyydeltä, […]
Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin lehdistötilaisuudessa heinäkuun 1. päivänä 2016. Lähde: HS.fi.
Putinin lausunto on hyvä esimerkki siitä kuinka Venäjän johto voi toistella puolitotuuksia ja valheita ja saada niillä aikaan hämmennystä ja hölmön hyväntahtoista pyrkimystä ymmärtää mitä oikein tarkoitettiin. Tämä antaa Venäjälle mahdollisuuden pitää aloite ja voittaa aikaa kaikissa tekemisissään. Jokaista kohdetta käsitellään erikseen taitavasti.
Krim
Räikein esimerkki Venäjän valheiden verkon laajuudesta ja vaikuttavuudesta oli Krimin valtaus. Venäjän johto väitti kivenkovaa, ettei Venäjän joukkoja ole Krimin niemimaalla (aluetta koskevan sopimuksen ulkopuolisilla alueilla) ja puhui paikallisista joukoista ja kohteliaista miehistä. Suomessa silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja tuki Venäjän näkemystä, kutsui koko operaatiota voimannäytöksi ja esitti arvionsa, että mitään avointa konfliktia tuskin syntyy. Tämä tapahtui vielä sen jälkeen kun paikan päällä oli aukottomia todisteita Venäjän asevoimien erikoisjoukkojen läsnäolosta.
Ei ole mitään merkkejä sellaisesta (Venäjän sotilaallisesta interventiosta), eikä myöskään mielestäni mitään sellaista, mitä he voisivat voittaa sellaisella menettelyllä – päinvastoin.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja, torstaina helmikuun 27. päivänä 2014. Lähde: Iltalehti.
Tuomioja toki heräsi todellisuuteen paria päivää myöhemmin; lauantaina maaliskuun 1. päivänä Tuomioja myönsi käynnissä olevan “Krimin sotilaallisen haltuuntoton”. Viitatun blogimerkintänsä asiasta Tuomioja on kuitenkin jostain syystä poistanut.
Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro väitti vielä maaliskuun 4. päivänä, että Venäjä ei aio liittää Krimiä Venäjään ja samaa toisti hänen esimiehensä:
Venäjällä on oletettu olevan meneillään sotilaallinen operaatio Krimillä, vaikka todellisuudessa ne ovat olleet paikallisia joukkoja.
[Putin] ei oikeastaan puolusta Janukovitshia, vaan demokraattisia pelisääntöjä. Silloin kun sitoudutaan demokraattisiin pelisääntöihin, ja tehdään demokraattisista pelisäännöistä sopimuksia, niiden pitäisi myöskin pitää.
Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen Ilta-Sanomille maaliskuun 4. päivänä.
Samansuuntaista toisteli valtiosihteeri emeritus Risto Volanen, joka vielä maaliskuun 7. päivänä puhui kummia
Viikon alussa myönteisestä kehityksestä kertoivat mm. presidentti Putinin ilmoitus sotaharjoituksen loppumisesta, ulkoministeri Steinmeierin ja Etyjin puheenjohtajamaa Sveitsin neuvottelu sekä Naton neuvoston varsin maltillinen linjaus. […] Eilen näkyivät ensin ulospäin venäläiset tapahtumat Krimillä, Yhdysvaltojen vahvat äänenpainot sekä kummankin puolen mitaltaan pienet mutta periaatteessa merkittävät sotilaalliset viestit ja toimet.
Risto Volanen blogimerkinnässään “Sittenkin askel huonompaan”
Itselleen sopivaan aikaan Putin myönsi Krimin valtauksen, jolloin Aleksanteri-instituutin Kangaspuro perusteli Krimin liittämisen oikeutusta.
Krim on ollut vasta 20 vuotta Neuvostoliiton hajoamisesta johtuneen virheen vuoksi Venäjästä irrallaan ja siihen asti se on aina kuulunut Venäjään, ja siten olennainen osa.
Kangaspuro Ylelle maaliskuun 18. päivänä 2014.
Vuotta myöhemmin, Krimin palauttamisen vuosipäivän alla julkaistussa pitkässä videohaastattelussa Putin myönsi sotatoimet ja kertoi jopa käynnistäneensä ne jo helmikuun 23. päivänä 2014. Suosittelen katsomaan tämän dokumentin kokonaan.
Krimistä olisi pitänyt oppia todistetaakan merkityksettömyys. Absoluuttisen totuuden puuttuessa ja toisen osapuolen hämärtäessä tapahtumia tärkeää ei ole todistelu kansainvälisen oikeuden tyhjillä areenoilla, vaan päätösten tekeminen vajavaisen tiedonkin varassa.
Itä-Ukraina
Itä-Ukrainassa Venäjä on jatkanut samaa monisyisen ja sotkuisen valheiden verkon levittämistä. Sosiaalinen media, suomalainen ja kansainvälinen mieliavaruus on myrkytetty. Todisteista huolimatta putinversteherit toistelivat ja toistelevat edelleen Venäjän johdon sanomaa siitä, että Itä-Ukrainassa ei ole joukkoja. Sotatoimien alettua Itä-Ukrainassa ulkoministeri Tuomioja jatkoi oikeuskelpoisten todisteiden hakemista ja vielä elokuussa tarkkuuskivääreihin maanpuolustuksen selkärankana luottava kansanedustaja kaipasi todisteita Venäjän läsnäolosta Ukrainassa.
Putin on myöntänyt, että Venäjän asevoimien joukkoja on Itä-Ukrainassa; Venäjä käy sijaissotaa (proxy war) Ukrainassa.
Emme ole koskaan sanoneet, etteikö siellä olisi henkilöitä, jotka harjoittavat tiettyjen kysymysten ratkaisemista, mukaan lukien sotatoimien alalla.
Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin, joulukuun 17. päivänä 2015.
Suomi
Suomessa Putinin [1500 kilometrin] lausuntoa selittelivät parhain päin vuorollaan ja toinen toisiaan kehuen Volanen ja Pekka Visuri. Visuri toivoi Suomen Geopoliittisen seuran blogimerkinnässä “Venäjän joukkoja vedettiin Suomen lähialueilta” faktapohjaisuutta keskusteluun, samalla kun hän itse toi pöytään tarkoitushakuista tai (toivottavasti) yksinkertaisesti vanhentunutta ja tarkastamatonta tietoa.
Helsingin sanomat perkasi Putinin puheista faktat ja asiavirheet ja nosti ne selvästi ja näkyvästi esille.
Visurin statuksen – Volasen sanoin “professori, eversti” – huomioiden hänen esittämiensä väitteiden tarkoitusperä ei ole relevantti. Virheellinen tieto esitettynä ex cathedra hyväksytään auktoriteetin totuutena ja leviää laajalle. Se johtaa harhaan poliittisia päättäjiä ja tarjoaa Venäjälle tukea ja hyökkäyspinta-alaa sen informaatiovaikuttamisessa kohteitaan vastaan.
Helsingin Sanomien ja Ylen kyseenalaistettua Putinin puheen faktoja, Visurin tueksi tuli Volanen, joka kysyi “Ovatko Sanoma ja Yle turvallisuusriski?”. Volasen kirjoitus nousikin esille “vastamedia” Vastavalkean sivuilla, missä onkin huhtikuusta 2016 alkaen julkaistu laajemmalle yleisölle Volasen blogimerkintöjä.
Kangaspuron ja laajemmin Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin Venäjää koskeva selittelyä perkasi Suomen Kuvalehti artikkelissaan viikko sitten.
Silti Suomessa vanhan kaartin turvallisuuspoliittinen eliitti puhuu lämpimästi milloin Minskin tulitaukosopimuksen noudattamisesta, pakotteiden asteittaisesta purkamisesta, kahdenvälisten suhteiden ylläpitämisestä “aktiivisen vakauspolitiikan” viitekehyksessä. Kyseenalaisia arvioita ja harhaanjohtavia tietoja antaneet Tuomioja, Volanen ja Visuri ovat toki kokeneita ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla, mutta on perin kummallista, että toistuvasti virhearvioita ja viestinnässään kansainvälistä oikeutta rikkovan Venäjän pussiin pelanneita henkilöitä vieläkin pidetään mukana turvallisuuden isoilla areenoilla, kuten esim. Kultarannassa (Kivinen 2014–2015, Tuomioja 2013–2016, Volanen 2015–2016, Visuri 2014–2016).
Turvallisuuspoliittisen keskustelun moniäänisyys ei edellytä “vastamedialle” kirjoittavien, värittyneitä näkemyksiä jakavien ja valtamediaa uhkaksi kutsuvien henkilöiden kuuntelemista jurakaudelta periytyvän ansioluettelon perusteella.
//James
Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.
Venäjän johto väitti kivenkovaa, ettei Venäjän joukkoja ole Krimin niemimaalla (aluetta koskevan sopimuksen ulkopuolisilla alueilla) ja puhui paikallisista joukoista ja kohteliaista miehistä.
—
Luulen Jamesin muistin pettävän tuossa kohtaa. Krimi oli autonominen alue ja sillä oma parlamentti, jonka paikalliset joukot suojasivat. Näin Venäjä muistaakseni väitti ja taisi olla aivan oikeassakin.
Toinen juttu on Jamesin “sopimuksen alue”. Mikä se on? Epäilen Jamesin tarkoittavan tukikohta-alueita, mutta en tiedä varmasti, koska hän ei kerro.
Tukikohta-alueiden lisäksi Venäjän joukot tietysti liikkuvat Krimillä, kaupoissa käydään, asutaan kaupungeissa ja lapset käyvät koulua.
Amerikkalaisilla Saksassa taitaa olla eristyneemmät tukikohdat kuin Venäjällä Krimillä. Syy taitaa olla vain kulttuurinen. Amerikkalaiset eivät pärjää saksaksi mutta venäläiset pärjäävät Krimillä venäjäksi.
Venäjän johdon valehtelua ihmetteleville voisin suositella luettavaksi Le Russia, Marquis de Custine, kirjoitettu lähes 200 vuotta sitten. Pari otetta:
Puhuja näissä otteissa on Venäläinen aristokraatti, jonka oikeaa nimeä Custine ei paljasta vaan kutsuu tätä nimellä Prinssi K.
“Venäläinen despotismi ei pelkästään jätä huomiotta ideoita ja näkemyksiä, se myös kieltää faktat; se taistelee tosiasioita vastaan ja voittaa taistelun, sillä vallanpitäjälle hankalat tosiasiat noteerataan Venäjällä yhtä vähäisiksi kuin oikeudenmukaisuus.
Kansa, ja jopa suurmiehet, ovat tämän totuuden vastaisen sodan alistuneita sivustakatsojia; despootin valheet, olivatpa ne kuinka ilmeisiä tahansa, ovat aina orjaa imartelevia. Venäläiset, jotka joutuvat kestämään niin paljon, eivät kestäisi tyrannia joka ei käyttäytyisi ikäänkuin kansa ottaisi hänen valheensa todesta. Ihmisen omanarvontunto, absoluuttisen hallinnon kaivoon heitettynä ja sinne uppoavana, tarttuu pienimpäänkin ulottuvilla olevaan oljenkorteen yrittäessään pysytellä pinnalla. Ihmisluonto kestää paljon pilkkaa ja vääryyttä, mutta se ei kestä kuulla olevansa [vallanpitäjän] pilkan kohteena. … Valheellisuus on niin alentavaa, että uhrin ainoa lohtu on tyrannin tekopyhyyden halveksunta. Tämä on kurjuuden ja epäonnen viimeinen illuusio johon ihmiset tarttuvat. Muutoin orjasta tulisi entistä halveksuttavampi ja despootista entistä röyhkeämpi.
“Russia”, de Custine, 1839″
Luepa Wolf H Halstin viimeinen kirja. Euroopan kriisi 1987, se on everstin, sotatieteilijän ja Mannerheim-ristin haltijan jäähyväiset ja neuvot Euroopalle. Viimeiset sanat ovat suurin piirtein, että älkää koskaan luottako amerikkalaisiin, vaan itseenne. Hänellä ja monella muulla sotatieteilijällä oli huono kuva amerikkalaisista sotilaina ja liittolaisina. Heillä on materiaalia, mutta sotilaina he ovat huonoja ja epäluotettavia. Yksilöinä kyllä rohkeita, mutta ei joukkona. Sadat tuhannet karkurit maailmansodassa ja Vietnamin sodassa sen kertovat koruttomasti. Eli mieluummin puhtaasti eurooppalainen puolustus, kuten TP Niinistökin on todennut.