Suvi Auvinen
Suvi Auvinen

Äiti, anna lapsillesi terveen itsekkyyden lahja

Hyvät äidit, meille on valehdeltu. Kuvaa ihanneäitiydestä on myyty valheellisin, vaarallisin mielikuvin. Äitimyyttiin kuuluu ajatus äidistä, joka laittaa kaikkien muiden tarpeet itsensä edelle, uurastaa, uhrautuu ja vuodattaa mahdolliset kyyneleet pimeässä tyynyyn, näkymättömissä, kuulumattomissa. Liian monet tarinat kertovat perhejouluista, joiden eteen äiti on (kenenkään pyytämättä) raatanut ja jotka kulminoituvat siihen, että äiti saa hermoromahduksen, koska kukaan ei arvosta kaikkea työtä joka yhteiseen juhlaan on (kenenkään pyytämättä) laitettu. Samaan ilmiöön kuuluvat tuoreet äidit kertomassa ylpeys äänessä väräjäten siitä, etteivät ole vuoteen poistuneet lapsensa luota vessaa kauemmaksi. “Ja harvoinhan sitä saa vessassakaan rauhassa olla, heheh.”

Patriarkaatille on ollut kätevää sitoa äidit lapsiin ja sitä myöten koteihin. Uraäitejä halveksutaan avoimesti ja ihmetellään, kuinka nainen voi yhdistää äitiyden ja työn. Samaan aikaan uraisiä (niin, ette ole koskaan edes kuulleet moista termiä, miksiköhän) ylistetään lööpeissä siitä, jos nämä vaihtavat lapsensa vaipan. Äitiyden hyvyyttä on mitattu sillä, kuinka täysivaltaisesti äiti on valmis romuttamaan oman elämänsä, uransa ja unelmansa lapsen eteen. Äitiyden hyvyyttä on mitattu lapsen kanssa vietetyssä ajassa. Ja auta armias, jos äiti menee muihin kuin konventionaalisiin kahdeksasta neljään töihin! Kuka sitten hakee lapset päiväkodista ja koulusta!

Ensinnäkin hyvät kanssaäidit, lopetetaan me tähän osallistuminen. Äitimyytti myrkyttää meitä. Me tuhoamme itsemme, perheemme ja kaikki muut pitämällä yllä meille syötettyä uhrieetosta. Äitiys ei ole kilpailu, joka voitetaan tai hävitään lapsen kanssa vietettyjä minuutteja laskemalla. Äitiyden ei pitäisi olla kilpailu lainkaan, mutta itseään kannattaa tietenkin kirittää olemaan paras mahdollinen äiti lapsilleen. Äitienvälisestä vertailusta ja arvostelusta meidän tulee päästä kokonaan eroon. Sama se, kestoiletteko, nukutteko perhepedissä, syödäänkö teillä vain luomua, hoidetaanko lapset kotona vai ammattilaisten hoteissa kodin ulkopuolella – lakataan toistemme repiminen. Me olemme samassa veneessä kaikki, kasvattamassa seuraavaa sukupolvea, jolle jätämme lievästi sanottuna haastavan tilanteen niin yhteiskunnallisesti kuin globaalistikin.

On selvää, että lapsi tarvitsee lähiaikuisiaan paljon. Läsnäoloa ei kuitenkaan mitata vain ajassa, vaan myös laadussa. Hyvinvoiva, hyvin levännyt ja elämäänsä tyytyväinen äiti on laadullisesti parempi äiti, kuin lapsiinsa ja elämäänsä kyllästynyt, ikuisesti väsynyt ihmisriepu. Olen nyt mielekkäissä töissä käyvänä, oman elämäni bossladyna ja lastani arkipäivisin noin neljä tuntia näkevänä huomattavasti parempi ihminen ja äiti kuin olin silloin, kun itkin hiekkalaatikon reunalla yksinäisyyttäni, ollen kuitenkin lapseni kanssa 24/7.

Minulla kesti vuosia tajuta se, minkä olisin toivonut neuvolan tai toisten äitien kertoneen minulle heti kättelyssä: äitiys vaatii voimaa olla itsekäs. Biologinen vietti heittää harkinta ja oma elämä havukasaan lapsen edestä on niin voimakas, että sitä vastaan taisteleminen vaatii sellaista munaa, jota ainakaan minulla tuoreena äitinä ei ollut. Eivätkä myrkyllinen äitimyytti ja yhteiskunta (lue: patriarkaatti) siihen todellakaan kannusta.

Vaati voimaa pystyä olemaan terveellä tavalla itsekäs. Sanoa ääneen lapselle, että olen työviikon jälkeen väsynyt ja haluan mieluummin selata instafeediä kuin katsoa legosotureiden miljoonatta taistelua. Ottaa vauva-aikana kokonaisia öitä itselle, jottei hajoa unenpuutteeseen. Lähteä vaativan työrupeaman jälkeen viikoksi palautumaan palmujen alle – yksin, niin ettei kukaan hätyytä altaalta johonkin saatanan Bamse-kerhoon, vaan saa grillata putkeen kolme tuntia kirjaa lukien.

Vain huonot äidit eivät pelkää olevansa huonoja äitejä. Niin kauan kuin murhehdit siitä, oletko hyvä äiti, olet sitä mitä todennäköisimmin. Minä annan lapselleni tänäkin äitienpäivänä sen lahjan, että näytän olevani itselleni tärkeä. Minä merkitsen, minulla on väliä, minä olen hyvä vaikken aina jaksa. Tiedän lapsen ottavan minusta mallia käsitykseensä siitä, mitä on naiseus ja äitiys. Se on valtava vastuu. Olemalla terveellä tavalla itsekäs osoitan, että jokainen meistä tarvitsee ja ansaitsee huolenpitoa, aikaa ja tilaa. Jokainen nainen, jokainen äiti, jokainen ihminen. Me teemme jatkuvasti kompromisseja (minä ajan vuoristoradassa vaikka pelkään sitä kuollakseni, jätän väliin työkeikan nähdäkseni lapsen urheilumatsin, katson huonon elokuvan kuudennen kerran koska se on hänen suosikkinsa, herään aikaisin selittämään kosmologiaa koska lapsen painajaisessa musta aukko on nielaissut auringon), mutta opetan esimerkilläni lapselle myös, että hänen aikansa, halunsa ja tunteensa ovat tärkeitä.

Äiti, anna lapsillesi tänä äitienpäivänä paras mahdollinen lahja ja lupaa jatkossa olla terveellä tavalla itsekäs. Ota aikaa ja tilaa itsellesi, näytä olevasi haavoittuvainen, väsyväsi, tarvitsevasi taukoja. Älä uhriudu yksinäisyydessäsi vaan itke itkusi ääneen, muiden edessä. Näyttämällä lapsillesi arvostavasi itseäsi annat lahjan jota kukaan muu ei voi samalla tavalla seuraavaan sukupolveen iskostaa. Annat lahjaksi ymmärryksen, että jokainen elämä on arvokas, ketään ei tule ottaa itsestäänselvyytenä ja itseään tulee rakastaa ja palvella, ennen kuin voi rakastaa ja palvella ketään muuta.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Sulkekaa päiväkodit, niin Helsinki halvaantuu

Päiväkotien porteilta poistuu joka päivä kevyitä askeleita, kun aikuiset rientävät töihinsä kipattuaan jälkikasvunsa päiväksi jonkun muun harteille. Lapseni ryhmässä vastassa on milloin kitaraa soittava aikuinen lasten makaillessa patjoilla, milloin koko talon valtaava piilos-mayhem, milloin retki…

Tämä on Päivystävän anarkistin viimeinen teksti

Kirjoitin ensimmäisen julkisen blogitekstini Uuden Suomen alustalle toukokuussa 2014 vappumarssin astalogaten jälkeen. Koin tuolloin tarpeelliseksi avata sitä, miksi anarkistit toimivat mielenosoituksissa kuten toimivat ja kertoa siitä, mitä anarkistinen poliittinen analyysi on uutiskuvien takana. Muutama päivä…

Mikseivät ne vaan sano EI?

Niinä vuosina kun opiskelin esittäviä taiteita, luokkamme koostui pääasiassa 20-25 -vuotiasta naisista. Produktion vierailevat ohjaajaopettajat tulivat ensimmäisen ohjausviikon jälkeen yhden opiskelijan kotibileisiin. Kumpikin noin nelikymppisistä miehistä lähti juhlista opiskelija kainalossaan. Draamaahan siitä seurasi, mutta olimme…

50 000 mitätöntä mielipidettä

Harvassa ovat ne poliitikot, jotka eivät ole viime vuosina toistelleet mantraa siitä, kuinka politiikka on rikki. Jokaisten vaalien alla ihmisiä usutetaan äänestämään vakava isänmaallinen paatoshenki äänessä väräjäten, muistuttaen “kansalaisvelvollisuudesta”. Erityisesti nuorten osallistumisesta poliittiseen päätöksentekoon ollaan…

Aktiivimallista unelmamalliin

En edes tiedä, mitä epätyypillinen työ nykyään olisi. Ympärilläni korkeasti koulutettu ikäluokkani on tottunut siihen, että työuramme koostuvat pätkistä, apurahoista, työttömyysjaksoista, projekteista, freelancerkeikosta ja mitä erikoisimmista viritelmistä, joihin kuuluvat myös kaikki mahdolliset julkiset ja yksityiset…

Choose nice

Minulla on väite: maailmassa, jossa voimme valita olla mitä tahansa, meillä on moraalinen velvoite valita olla kilttejä toisillemme. Jos olet eri mieltä väitteestä, se on ihan ok. Jos olet eri mieltä, saat olla sitä ja…

Anarkisti Slushissa, osa 2

Nothing normal ever changed a damn thing. Mikään normaali ei koskaan muuttanut hittojakaan. Slushin pääbanderolli Messukeskuksen edessä kutsuu kummajaisia sisään. Ulkopuolella odottaa kaksi astronautiksi pukeutunutta hahmoa, joiden kanssa voi halutessaan kuvauttaa itsensä. Slush on erikoisimpia…

Anarkisti Slushissa, osa 1

Kymmenen vuotta sitten teknologiatapathuma Slushia vietettiin varsin toisen näköisessä Helsingissä. On varsin osuvaa, että yhtenä Slushin teemana on vuonna 2017 ilmastonmuutos. Tapahtuma on saanut nimensä loskasta, eikä sitä näy marraskuun viimeisinä päivinä Helsingin kaduilla lainkaan….

Saako natseja vihata?

Tampereella järjestetään lauantaina 21.10. Koko Tampere vihaa natseja -mielenosoitus. Mielenosoituksen tiimoilta on käyty keskustelua siitä, miksi tapahtuman nimessä mainitaan viha? On totta, että tapahtuman nimi saattaa olla luotaantyöntävä osalle ihmisistä. Miksi vihata, jos natseja ja…

Kuka on tarinan sinnikäs häirikkö?

Eilen julkaistu Älä twiittaa Ukkolasta, saatat saada potkut -blogitekstini on herättänyt kunnon härdellin. Hyvä niin, sillä Ukkolan toiminta tapauksessa on tämän tason toimijalta ennennäkemätöntä. Sanna Ukkola lähetti 9.10. oikaisuvaatimuksen Imagen päätoimittajalle Niklas Thesslundille blogiani koskien….