Kolme tapaa tulkita Trumpistania

Jos joltakin jäi huomaamatta, niin Yhdysvalloissa oli äsken vaalit. Vihainen valkoinen mies voitti ja nyt maan nimeksi voisi muuttaa Divided States of Trumpistan. Seuraavaksi pitäisi keksiä, mitä tästä seuraa ja miten tähän oikein pitäisi suhtautua. Onko tiedossa komediaa, kauhua vai sittenkin vain normidokumenttia?

Yksi selviytymisstrategia on suhtautua tähän vitsinä: ottaa purkki Ben&Jerry’s -jäätelöä ja istua sohvalle katsomaan isolla rahalla tehtyä tosi-tv:tä.

Eihän tämä varsinaisesti minun ongelmani ole, ja jos tästä nyt ei ihan huutonaurua ole odotettavissa, niin ainakin sellaista officetyylistä kuivakkaa myötähäpeää on tiedossa.

Viisi vuotta sitten Donald Trump ei ollut vielä edes ehdolla presidentiksi. Barack Obama piti ideaa kuitenkin niin huvittavana, että teetti Valkoisen talon pressi-illallisille alla olevan kuvan ja hauskuutti yleisöä sanomalla, että The Donald varmaan toisi mukanaan tiettyjä muutoksia.

Fyysiset muutokset jäävät kuitenkin minimiin. Vähän omia tauluja saa tuoda ja pientä pintaremonttia tehdä, mutta talo kuuluu Yhdysvaltain kansalle ja on osittain suojeltu.

Kokonaan toinen juttu on, mitä Trump tekee presidentti-instituutiolle, jota ei ole varjeltu yhtä hyvin kuin Trumpin mittapuulla melko tylsän näköistä rakennusta.

Trump on tottunut saamaan tahtonsa läpi. Ehkä hän haluaa valtiovierailuilla tarkistaa kunniakomppanian sijasta riviin asetetut paikalliset missit? Ehkä State of the Union -puheen keskelle tulee tuotesijoittelua Trumpin hotelleista ja golfkentistä? Ehkä oikeudenkäynnit, skandaalit ja twiittiryöpyt tuovat jatkossakin sirkushuveja kansalle? Ja on toki jännää nähdä, missä vaiheessa metatason vitsi miljardööristä pyyteettömänä työmiehen sankarina avautuu 60 miljoonalle Trumpia äänestäneelle amerikkalaiselle. Nauraminen on aina hyväksi, mutta on epätodennäköistä, että Trumpin kaudesta selvitään vain kipeillä vatsalihaksilla.

Toinen tulokulma on ottaa Trump kirjaimellisesti ja kallistua kauhuelokuvan puolelle.

Trump on rasisti, sovinisti ja patologinen valehtelija, joka aiheuttaa laajamittaista pelkoa omissa kansalaisissaan.

Trump ihailee diktaattoreita, halveksii demokratiaa ja suhtautuu kylmäkiskoisesti kansainväliseen yhteistyöhön ja ympäristönsuojeluun.

Jos Trump nimeää perheenjäsenensä ja äärilaidan kaverinsa korkeisiin tehtäviin ja toteuttaa kampanjanaikaiset uhkauksensa perusoikeuksien kaventamisesta ja eri kansanryhmien vainoamisesta, ollaan aika lähellä totaalista Trumpistania – rikasta supervaltaa, joka leikkii banaanivaltiota.

Kauhuvaihtoehto on täysin realistinen ja moni onkin valinnut sen, sillä Trump itse ei ole pelkoja toistaiseksi juuri hälventänyt.

Kolmas vaihtoehto tuntuu olevan yllättävän yleinen: siinä todetaan lakonisesti, että kaveri Valkoisessa talossa vaihtuu ja Orange Is The New Black. Presidentillä on jatkossa vähän eri näkemykset, ja näin se demokratia toimii. Kuitataan muotioikkuna se, että valehtelua ja uusnatsismia on tänä syksynä ollut paljon liikkeellä.

Vaalitulosta toki pitääkin kunnioittaa, mutta herra Trumpin normalisoinnissa on myös omat riskinsä. Eihän voitto pyyhkinyt kampanjan aikaisia rivouksia minnekään ja tulevasta ei ole oikein mitään tietoa.

Myös Trumpin äänestäjien motiiveja on vimmaisesti yritetty selittää ja järkeistää: ei ne varmaan oikeasti ole rasisteja eikä sovinisteja, vaikka rasistia ja sovinistia äänestivätkin.

Varotaan sanomasta, että valinta ei ollut kovin älykäs, mutta samalla puhutaan Trumpin äänestäjistä kuin lapsista: ei meidän Jani-Petteri varmaan vaan tiennyt, että se oli tuhma setä ja tossa iässä on kuule tosi vaikeeta sanoa ei, kun joku lupaa ilmansaasteita, rotusortoa ja aikakoneen 50-luvulle – niin ja vielä vangita sen naapuripihan ilkeän tytön.

Entä jos asia onkin niin, että Trumpia ei äänestetty tunkkaisista ennakkoluuloista huolimatta, vaan juuri niiden takia?

Onko loogista tulkita, että vihanlietsojaa äänestettiin rakkaus sydämessä, vaikka kostofantasiat saivat Trumpin tilaisuuksissa suurimmat aplodit?

Entäs jos sovitaan, että nämä äänestivät ilkeää ihmistä tietäen tasan tarkkaan, mitä tilasivat?

Tämän kolmannen vaihtoehdon ongelma on sekin, että jos Trumpin oma käytös, tietämättömyys, herkkänahkaisuus, bisnesvedätykset ja flirttailu äärioikeiston kanssa ovat presidentin perussettiä, niin mikä sitten on enää epänormaalia ja sopimatonta?

Missä vaiheessa on lupa huolestua?