Lasten mehuhetki
”Lasten mehuhetki, päättyi ikävästi.
Musta enkeli vei päivänsankarin”, lauloi Tuomari Nurmio yli 35 vuotta sitten.
Yhdysvaltain politiikassa taitaa parhaillaan olla käynnissä myös eräänlaiset lastenkestit, ainakin julkiset esiintymiset ovat tyyliltään kuin suoraan kuusivuotiaiden sokerihumalaisilta merirosvosynttäreiltä.
-Onko tämä joku natsisaksa?
-Te olette roskakasa!
-Et saa puhua. Ole hiljaa!
-Epäreilua!
Tosin jos pikkulapsi käyttäytyisi kuin Donald Trump, hänet laitettaisiin kuriin ja nuhteeseen. Joku asettaisi rajoja. Suu pestäisiin saippualla. Ja muut lapset kieltäytyisivät leikkimästä tuhman kaverin kanssa.
Nyt Trumpin olisi oltava esimerkkinä ja esikuvana uusille sukupolville ja rumalta näyttää. Rajoja ei aseta kukaan.
Nykyinen varapresidentti Joe Biden vaati muutama päivä sitten Trumpia käyttäytymään vihdoin kuin aikuinen. Taitaa valitettavasti vain olla niin, että näissä kesteissä ei ole aikuisia paikalla lainkaan.
”Kuka lasta suojelee, kuka rakastaa.
Estää lasta loukkaamasta pikkujalkojaan?”
Vertailu on ehkä epäreilu, mutta kun on tällä viikolla seurannut Barack Obaman jäähyväispuheen ja Donald Trumpin pressitilaisuuden, niin aika hiljaiseksi siirtymä kaunopuheisuudesta kaunapuheisuuteen vetää. Ainut yhtäläisyys oli, että molempia katsoessa silmäkulma oli kostua.
Tähän väliin on ehkä hyvä täsmentää, että tässä blogissa ajoittain esiintyvä hento kritiikki Yhdysvaltain seuraavaa presidenttiä kohtaan ei kumpua mistään poliittisesta agendasta tai Hillary-faniudesta.
Olen äänestänyt sekä Kokoomusta että Vasemmistoliittoa ja osallistunut vaaleihin itse vain kerran: opiskelukaverien kanssa Kulttuurinystävien (Kystä) listalla, kunnallisvaaleissa 20 vuotta sitten. Donald Trump Yhdysvaltain presidenttinä nyt vain on melko omalaatuinen ilmiö.
Ja on Trumpille annettava tunnustustakin. Ainakin siitä, että hän ymmärsi, miten vähän keskiverto amerikkalaisäänestäjä jaksaa ajatella.
Jos Trump ei kovankaan paineen alla julkista verotietojaan, vaikka niissä ei muka ole mitään salattavaa, niin mikäköhän siihen voisi olla syynä?
Jos Trump ei halua, että Venäjän tekemiä tietomurtoja ja hänen suhteitaan Venäjälle tutkitaan, vaikka suhteita ei muka ole, niin mikäköhän siihen voisi olla syynä?
Olisi huikea pr-voitto hänelle, jos selvitykset paljastaisivat hänen olevan viaton ja oikeassa! Hänen vihollisensa näyttäisivät aaseilta.
Mikä kumma voisikaan olla syynä siihen, ettei hän silti halua?
Miksi verohelpotukset suunnataan rikkaille, jos hän ajaa perusduunarin asiaa?
Miksi isänmaanystävän omat firmat teettävät tuotteensa halpatuontimaissa ja käyttävät paperittomia siirtolaisia työmaillaan?
Miksi totuudentorven on pakko valehdella niin paljon?
Mitä hän on eläessään tehnyt muiden kuin itsensä hyväksi?
Miksei Meksiko maksakaan muuria?
Ja uskooko joku todella, että Trump ei jatkossa saa tietoa yrityksensä asioista?
Edes nelivuotias poikani ei menisi noin helposti halpaan. Ehkä kerran, muttei jatkuvasti.
Trump oli varmasti ainut, joka tajusi, että kymmeniä miljoonia teknisesti lukutaitoisia yhdysvaltalaisia voi ihan oikeasti kusettaa loputtomiin ja näiden usko ei horju. Ehkä joillekin on huojentavaa, kun ajattelu on ulkoistettu ja tarvitsee vain sokeasti uskoa johtajaa kuin diktatuurissa tai uskonlahkossa.
Ehkä siksi Trump ei viitsi uskottavasti erottautua edes liiketoimistaan ja asettaa niitä blind trustiin, kuten lähes kaikki edeltäjänsä.
Hänellähän on jo tukijoidensa sokea luottamus.
Nurmion laulussa Musta enkeli vei lopulta päivänsankarin, koska tämä oli syönyt liikaa täytekakkua ja kaatanut muiden lasten niskaan kylmää mehua.
”Siitä joutuu paholaisen pannuun paistumaan.
Maailmassa ei säästy enää viattominkaan”.
Trumpistanin lastenkestit ovat vielä kesken. Ehkä ne ovat vasta pääsemässä vauhtiin.
Näissä bileissä päivänsankari kaataa kylmää mehua toisten niskaan, sanoo ettei todellakaan kaatanut ja määrää suvereenisti seuraavan leikin säännöt. Todennäköisesti mitään taivaallista interventiota ei nähdä.
”Pienet vieraat nyyhkyttävät yhä kauhuissaan.
Isä kertoo poliisille jotain sekavaa”.